Uskomusmaailma

Uralilaisten kansojen uskonnot poikkeavat nykyisellään paljon toisistaan. Uskontoja on vaihdettu, ja uskomusmaailmaan on saatu vaikutteita muilta kansoilta ja kulttuureilta. On kuitenkin joitain yhteisiä piirteitä, joita esiintyy monilla kansoilla.

Tärkeässä asemassa on ollut sielu-usko. Siihen liittyy myös vainajien palvonta. On ajateltu, että vainaja jää ikään kuin osaksi perhettä ja sukua myös kuolemansa jälkeen. Vainaja vain siirtyy kuolemansa jälkeen toiseen paikkaan, kuolleiden valtakuntaan.

Vainajan uskotaan vaikuttavan elävien elämään. Tyytyväinen vainaja on hyvä ja voi auttaa sukuaan. Levoton vainaja taas on vaarallinen. Vainajaa on hautajaisten yhteydessä sopeutettu uuteen tilanteeseen erilaisten riittien avulla. Vainajille voidaan myös tarjota ruokaa joko kotona tai haudalla.

On uskottu myös, että sieluilla on jatkuvuutta. Lapselle on voitu antaa vainajan nimi, jotta hänen sielunsa tai ainakin ominaisuutensa siirtyisivät vastasyntyneeseen.

Maailman uskotaan jakautuvan kolmeen osaan. Kuolleiden valtakunta on pohjoisessa ja jumalten valtakunta taivaassa. Niiden väliin jää elävien ihmisten maailma.

 

Niittymarilaisia naisia. Kuv. Museovirasto, Ildikó Lehtinen 1994.
Ruvajärven kylän hautausmaa Vienan Karjalassa. Kuv. Museovirasto, U. T. Sirelius 1911.

Puiden sielu

Marilaiset kylät ovat vehreitä. Joka talolla on oma pihapuu, jota kunnioitetaan. Vanhan marilaisen uskomuksen mukaan puilla on sielu. Puiden uskotaan antavan ihmisille voimaa ja parantavan sairaita. Havupuut sekä tammi ovat tavallisesti miesten puita ja lehtipuut naisten. Pihlaja on vuorimarilaisten elämän puu, joka tuodaan pihaan häitä varten.

Lehmuksen alla lepäämisen uskotaan alentavan verenpainetta. Koivun mahlaa on käytetty terveysjuomana kuten myös haavan mahlaa, jolla on lääkitty lapsia. Koivua ei saa koskaan istuttaa, sillä kansanuskomuksen mukaan istuttaja kuolee, kun puun runko on hänen kaulansa vahvuinen. Vaahterasta marit ovat tehneet suksia.