Joiku on perinteisen saamelaismusiikin tunnetuin laji. Joikaaja pyrkii vangitsemaan kohteensa joikuun: hän ei laula "tunturista" vaan "tunturin". Aiheen hän ottaa omasta elämänpiiristään. Tutut tunturit, joet ja järvet ovat suosituimpia luonnosta saatavia aiheita. Eläimistä poro on joikaajalle tärkein, ja kalastaja joikaa tietenkin lohen. Esineitä ja koneitakin on joikattu. Eniten on kuitenkin joikattu ihmisistä, yhtä lailla rakkaimmista kuin vihamiehistäkin. Kohdetta kuvataan tietystä näkökulmasta: ihaillen, ivaten, säälien, peläten. Joiulle ominainen omaperäinen ääni syntyy äänihuulia voimakkaasti jännittämällä.
Kolttasaamelaisten rikkaaseen musiikkikulttuuriin kuuluu erityisesti tarinankerrontaperinne eli leudd-perinne. Leuddit ovat yksilöllisiä, omakohtaisia symbolisia lauluja. Leudd on aina jonkun oma, jonkun henkilön leudd.
Kolttasaamelais-suomalainen laulaja Tiina Sanilan mukaan hyvässä leuddissa on aina kolme tärkeää elementtiä: hyvä melodia, lyriikoissa vetävä tarina ja kiertoilmaukset, jotka kätkevät vaikeita asioita. Jokainen esitys on aina erilainen, henkilökohtainen ja vahvasti sidoksissa yhteisön jo tietämiin ja tuntemiin asioihin. Puhutaan leudd-kielestä, jossa esim. sanoihin lisätään uusia tavuja, lähin vertailukohta voisi olla esim. karjalaisten itkuvirret.
Tiina Sanila: Uuh. TuupaRecords 2007.
Perinteisen musiikin lisäksi saamelaiskulttuurin piirteet ja saamelaiskielet elävät vahvasti myös nykymusiikissa. 1990-luvulla saamelaismusiikkia tunnetuksi teki lauluyhtye Angelin tytöt. Tällä hetkellä rap-musiikki on suosittua (Suomen) saamelaisten parissa. Sitä esittävät pohjoissaamelainen Áilu Valle ja inarinsaamelainen Amoc (Mikkâl Antti Morottaja).
