Viro

Viro on vahva ja virallisessa asemassa oleva kieli, jolla on noin miljoona puhujaa.

Vanhimmat kirjalliset lähteet, joissa esiintyy viron kieltä, ovat 1200-luvulta peräisin olevia aikakirjoja. Niissä on sekä vironkielisiä nimiä että sanoja ja lauseiden katkelmia.

Ensimmäiset varsinaiset vironkieliset tekstit ovat peräisin 1500-luvulta. Vanhimmat vironkieliset tekstit ovat uskonnollisia, ja niistä ensimmäinen on vuonna 1535 julkaistu kaksikielinen katkismus. Uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi varhaiset vironkieliset kirjat ovat kielioppeja ja pieniä sanakirjoja. 1600–1700-luvulla viroa kirjoittivat lähinnä äidinkieleltään saksalaiset papiston edustajat, joten tuon ajan tekstit eivät noudata edes kaikkia viron kieliopin keskeisiä piirteitä. 1800-luvulla viroa alkoivat kirjoittaa myös äidinkieleltään virolaiset. Silloin viroon kehitettiin õ-kirjain, ja kielen kirjoitusasu muuttui muutenkin nykyisen kaltaiseksi. Suurin piirtein nykyisen kaltaiset normit ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. 

Virossa on jo varhain ollut käytössä kaksi kirjakieltä. Tallinnan kirjakieli, joka on myös nykyisin käytössä oleva virallinen kieli, perustuu pohjoismurteisiin. Tarton kirjakielen pohjana sen sijaan olivat eteläviron murteet. 

Nykyisin omiksi kielikseen voidaan määritellä myös võrun (võro) ja setun kielet, joita puhutaan Kaakkois-Virossa. Aeimmin võrua on pidetty viron murteena ja setua võrun alamurteena.

Võrun kielellä on nykyisin noin 50 000 puhujaa. Varhaisin võrunkielinen teksti on Uuden testamentin käännös vuodelta 1686. Nykyisin võrua opetetaan noin parissakymmenessä koulussa ylimääräisenä aineena.

Suomi–viro-suursanakirja, verkkoversio. Kotimaisten kielten keskus ja Eesti Keele Instituut. Tekninen toteutus Indrek Hein 2017.