Uralilaisten kielten ryhmittely

Uralilaisten kielten sukulaisuussuhteita on pitkään kuvattu sukupuulla, jonka päähaaroina ovat suomalais-ugrilaiset kielet ja samojedikielet. Nykytutkimuksessa perinteisestä sukupuusta on kuitenkin pitkälti luovuttu. Tutustu tarkemmin sukupuuhun ja muihin kuvaimiin.

Nykyään ajatellaan, että uralilainen kantakieli on jakautunut joko kahteen tai kolmeen haaraan. Nämä haarat olisivat itäurali, länsiurali ja mahdollisesti kolmantena haarana keskiurali. Itäurali olisi unkarin, hantin, mansin sekä samojedikielten yhteinen kantakieli. Länsiurali taas itämerensuomen, saamelaiskielten ja mordvalaiskielten yhteinen kantakieli. Keskisiä uralilaisia kieliä tässä jaottelussa ovat permiläiset kielet ja mari, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole ollut yhteistä kantakieltä, vaan ne ovat voineet erota omiksi haaroikseen jo uralilaisesta kantakielestä.

Tutkijat ovat toistaiseksi hieman erimielisiä siitä, miten kielet pitäisi jaotella ja milloin uralilainen kantakieli on hajonnut. Perinteisen käsityksen mukaan uralilainen kantakieli jakautui kahtia jopa 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nykykäsityksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että uralilainen kantakieli on ollut olemassa ajanlaskumme alun tienoille saakka.

 

 

Lähteitä:

Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne 92. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf

Kallio Petri 2006: Suomen kantakielen absoluuttista kronologiaa. Virittäjä. Kotikielen seuran aikakauslehti. https://journal.fi/virittaja/article/view/40454/9880

Korhonen, Mikko 1981: Johdatus lapin kielen historiaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.