Vanha Tarton kirjakieli

Alue

Käytössä kirjakielenä kahdessa Kaakkois-Viron maakunnassa: Tartu maakond ja Võru maakond.

Historia

Tarton kirjakielen esihistoriaa

Eri etelävirolaisten kielimuotojen eriytyminen tapahtui Petri Kallion (Kallio, 2018) mukaan tähän tapaan:

I Varhaiskausi

Eli kausi ennen varsinaista Tarton kirjakielen olemassaoloa.

Suuren etelävirolaisen muinaisen maakunnan Ugandin keskus oli Otepää ja Otepään murteesta muodostuikin alueen kielen perusta.

1521–1525

Uskonpuhdistus leviää nopeasti Saksasta pohjoisen ja keskisen Baltian kaupunkeihin, myös Tarttoon. Samalla leviävät ympäri Eurooppaa myös ideat kirkollisten tekstien kääntämisestä paikallisille kielille.

Jo 500 vuotta sitten Tarton kielestä tulee kirjakieli.

1525

Lyypekissä tuhotaan raadin määräyksestä luterilaisena hapatuksena teoksia, joista osa oli ilmeisesti tarton-/etelävironkielisiä. Riikaan matkalla olleista kirjoista ei ole säilynyt sivuakaan, vain tieto niiden hävittämisestä ja siitä, että kirjoja oli kolmella eri kielellä (eräiden tutkijoiden mukaan: tarton kieli, liivinmaan liivi ja varhainen latvian kieli).

1554

Franz Wittenin luterilainen katekismus. Ilmestyi Lyypekissä. Sisälsi katekismuksen, kuusi koraalia ja tartonkielisen esipuheen ja jälkisanat. Tekijä Franz Witten oli Tarton Johanneksen seurakunnan pappi. 

II Tarton kirjakielen roomalaiskatolinen kehityskausi

1582

Tartto roomalaiskatolisen Puolan vallan alle

Nopeasti alkaa vastauskonpuhdistus, pääosin jesuiittojen toimesta. 

Jesuiitat opiskelevat ja opettavat paikallista kieltä, ovat siis tavallaan Tarton kirjakielen ”perustajia”. Kyseessä oli ilmeisesti Tarton kaupungissa silloin puhuttu kieli, jonka puhujien juuret olivat eripuolilla Viroa, pääosin Etelä-Virossa. Kielen ortografiassa voi havaita myös latinan kielen vaikutusta.

1583

Jesuiitat perustavat Tarttoon kymnaasin

1583 jälkeen

Tarton jesuiittaseminaarissa työskennellyt saksalainen jesuiitta Johannes Ambrosius Völcker eli J. A. Veltherus kääntää tai käännättää katolisia tekstejä, mm. 10 käskyä, Ave Marian, Isä meidän -rukouksen jne. Tartossa puhutulle etelävirolaisele kielimuodolle. Tekstit on väitettävästi juuri Völcker kirjoittanut käsin lisälehdille vuonna 1582 ilmestyneeseen Regulae Societatis Jesu -teokseen. Ko. kirjan yksi kappale on (ollut?) Mainzin kaupungin kirjaston kokoelmissa, näin on väittänyt virolainen tutkija Edgar Oissar artikkelissaan 1964. Kirja on sen jälkeen ilmeisesti kadonnut.

1585

Jesuiitat avaavat Tartossa kollegiumin eli käytännössä kääntäjäseminaarin, josta 1500-luvun lopussa kehittyy pappisseminaari

1585

Thomas Busaeusin katolinen katekismus. Julkaistiin Vilnassa. Hollantilainen jesuiitta Thomas Busaeus oli yksi Tarton jesuiittakymnaasin perustajista, sen myöhempi rehtori.

1589

Sigismundus Awebachin ammattitodistus. Tarton raadin antama lupa, jonka mukaan Awebach sai tehdä silmäleikkauksia. Ensimmäinen ei-kirkollinen tartonkielinen teksti.

1622

Katolinen kirkkokäsikirja Agenda Parva. Julkaistiin Brausbergissä. Monikielinen teos, jonka kielistä yksi on Tarton kirjakieli. On arvateltu, että hyvän käännöksen Tarton kirjakielelle teki silloinen jesuiittakollegiumin johtaja Wilhelm Buccius.

III Tarton kirjakieli luterilaisen kauden alkupuolella

1625

Tartto Ruotsin vallan alle

1632

Riiassa julkaistaan saksalaisen eripuolilla Etelä-Viroa pappina toimineen Joachim Rossihniusin laaja 2-osainen kirkkokäsikirja Catechismus Herrn D. MARTINI LUTHERI in sechs Hauptstücke verfasset… ja toinen hänen teoksensa Evangelia vnd Episteln auff alle Sonntage durchs gantze Jahr

1648

ilmestyy Tartossa baltiansaksalaisen Urvasten papin Johann Gutslaffin hyvä latinankielinen Tarton kirjakielen kielioppi Observationes Grammaticae circa linguam Esthonicam.  

Tiedetään, että Gutslaff alkoi myös kääntää Raamattua, mutta käännös jäi kesken, kun Johann Gutslaff kuoli 1657.

Kielinäyte

Joachim Rossihniusin kirkkokäsikirja Catechismus Herrn D. MARTINI LUTHERI -katekismuksesta. 3., 4. ja 5. käsky:

Se Kolmas Kesck: Das Dritte Gebot:

Sinna peat se aicka pöha pöhitzema. Du solt den Feyertag heiligen.

Se om: Das ist:

Meije peame Iummalat peljama ninck armastama, et meije need juttusset nink temma Söña ei mitte erra+ +laitame, enge se samma pöhalikultpiddame, hählel mehlel kuhleme ninck oppeme. Wir sollen GOTT fürchten vnd lieben, das wir die Predigt vnd sein Wort nicht verachten, sondern dasselbe heilig halten, gerne hören vnd lernen.

Se Neljas Kesck: Das Vierdte Gebot:

Siña peat om̃a Issa ninck omma Em̃a auwustama, et sinnu kessi hästi keuko, ninck sinna kauwa ellako mah pähl. Du solt deinen Vatervnd deine Mutter ehren, auff das dirs wolgehe, vnd lange lebest auff Erden.

Se om: Das ist:           Meije peame Ium̃alat peljama ninck armastama, et meije omma Wannambat ninck Issandat ei mitte erra+ +laitame ächk wihastame, engenem̃at auwo sissen piddame, neid thenitzeme, söña kuhleme, nemmat armsaste ninck ausaste piddame . Wir sollen GOTT fürcten vnd lieben ,das wir vnsere Eltern vnd Herren nicht verachten noch erzürnen, sondern sie in Ehren halten, jhnen dienen, gehorchen sie lieb vnd wehrthalten.

Se Wiges Kesc: Das Fünffte Gebot:

Siña ei pea mitte erra+ +tapma. Du solt nicht Tödten .

Se om: Das ist: Meije peame Ium̃alat peljama ninck armastama, et meije omma lähemba ihule ei mitte kahhu ächk kurja teeme, enge tedda awitame, ninckarmu näitame kike ihu hedda sissen. Wir sollen GOTT fürchten vnd lieben, das wir vnserm Nechsten an seinem leibe keinen schaden noch leidthun, sondern jhm helffen vnd fördern in allen leibes Nöhten.

IV Tarton kirjakielisten suurteosten ilmestymiskausi

1684

Vironruotsalainen Bengt Gottfried Forselius perustaa Tarton lähelle opettajaseminaarin, missä parissa vuodessa koulutetaan 1600 etelävirolaista poikaa.

1686 Ilmestyy baltiansaksalaisten pappien Andreas ja hänen poikansa Adrian Virginiusin kääntämä Wastne Testament eli Uusi Testamentti

HUOM! tallinnankielinen Uus Testament ilmestyi vasta vuonna 1715.

1686

Ilmestyy Bengt Gottfried Forseliusen tekemä tarttonkielinen aapinen. Myöhemmin siitä otetaan vielä useita lisäpainoksia.

1690

Ilmestyy Adrian Virginiusin kääntämä Tarto-Ma Kele Kässi Ramat, ensimmäinen tarton- ja myös ylipäätään vironkielinen kuvitettu teos 

V Tarton kielen kehittyminen monipuoliseksi kirjakieleksi eli 1700-luvun Tarton kirjakielen kultakausi

1708

Etelävirolaisen lukkari ja opettaja Käsu Hans kirjoittaa 32-säkeisen valitusvirren Tarton kaupungin hävityksestä Oh! Ma vaene Tardo Liin… Merkittiin muistiin ensimmäisen kerran 1715.

1730

Saksalainen Otepään kirkkoherra Johann Christoph Clare julkaisee Tarton kielen kieliopin ja sanakirjan  

1736

Urvatessa Etelä-Virossa alkaa levitä voimakas pietistinen herrnhutilainen herätysliike. Seuraavien vuosikymmenten aikana virolaisen ns. vennastekogudus-liikkeen toimesta käännetään kirkollisia tekstejä sekä Tallinnan että Tarton kirjakielelle ja luodaan myös omia mm. tartonkielisiä kirkkolauluja. 

n. 1740

Ilmestyy ensimmäinen säilynyt tartonkielinen kalenteri

1780

Ilmestyy August Wilhelm Hupel-in kielioppi Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte… Se on sekä Tarton että Tallinnan kielen kielioppi. Toinen painos 1816.

VI Tarton kirjakielen väistyminen 1800-luvulla – 1900-luvun alussa

1802

Avataan uudelleen Tarton yliopisto, nyt Venäjän vallan alla olevassa Tartossa. Tarton kirjakielestä tulee myös akateeminen kieli. Aluksi kieltä opetetaan tuleville papeille. 

Eli Tarton kirjakieli on vanhin akateeminen itämerensuomalainen kieli!

1806

Alkaa ilmestyä tartonkielinen Tartu maa rahwa näddalileht. Se on ensimmäinen vironkielinen sanomalehti!

koko 1800-luvun ajan

Tarton kirjakieli säilyy vielä Tartumaalla ja Võrumaalla kirkollisena, koulu- ja oikeudenkäytön kielenä.

1872, 1878, 1886, 1896 ja 1900

Ilmestyy uusia painoksia tartonkielisestä Uudesta Testamentistä 

1905

Ilmestyy tartonkielisen Uuden Testamentin viimeinen painos. Seuraava on vasta faksimile vuonna 2001.

1900-luvun alussa

Ilmestyy vielä muitakin tartonkielisiä julkaisuja, mm. virsikirjoja vai laulukirjoja.

1913

Kodolaste raamat, 4. painos. Oppikirjan ensimmäinen ilmestyi 1901. Kyseessä on tutkija Tóth Szilardin mukaan viimeinen tartonkielinen kirja.

Kieli

Kielinäyte: Viron kielen historian ja murteiden professori Karl Pajusalun Tarton kirjakielinen luento, alkaa kohdasta 1.36.

helüait.ee/karl-pajusalu-akadeemiline-tartu-kiil

Tarton kaupungin asukkaiden kieli nykyisin

Suomen kielessä on kolme (kuusi) demonstratiivipronominia: tämä, tuo ja se. Viron kirjakielessä vain yksi: see. Tartossa käytetään kuitenkin etelävirolaiseen tyyliin yhä kahta: see ja too.

Tartossa konsonanttien liudennus on selvästä yleisempää kuin viron kirjakielessä, esim. talv – tal´v, mantel – mańtel, just – juśt, pulss – pul´ss

Ihmiset

Wilhelm Buccius

Wilhelm Buccius oli liivinmaalainen jesuiitta. Vuosina 1614–1621 hän oli Tartossa jesuiittojen tartonkielisten saarnojen pitäjä ja jesuiittakollegiumin prefekti eli johtaja. Hänet tunnettiin aikoinaan hyvästä tarton kirjakielen taidostaan. Mm. tutkija Vello Helk on arvellut, että juuri Wilhelm Buccius oli vuonna 1622 ilmestyneen katolinen Agenda Parva -kirkkokäsikirjan tartonkielisten osien kääntäjä.

Thomas Busaeus

Thomas Busaeus (n. 1550–1591) oli hollantilaissyntyinen jesuiitta, joka 1583 saapui ensimmäiseen jesuiittaryhmän kanssa Tarttoon. Hän oli yksi Tarton jesuiittakymnaasin perustajista ja sen myöhempi rehtori. Vuonna 1585 julkaistiin Vilnassa Thomas Busaeusin Tarton kirjakielelle kääntämä/käännättämä katolinen katekismus. 

Johann Gutslaff

(myös Johanne(s) Gütslaff, Gutsleff)

Johann Gutslaff (k. 1657 Tallinnassa) oli saksalainen pappi ja kirjailija. Saksassa ja Tarton yliopistossa opiskellut Gutslaff toimi pitkään pappina Etelä-Virossa Urvastessa.

1644 ilmestyi Gustlafin Kurtzer Bericht und Unterricht Von der Falsch-heilig genandten Bäche in Lieffland Wöhhanda. Dorpt (Tartto), vrt. Aino Kallaksen teos Pyhän joen kosto! 1648 ilmestyi Tartossa Gutslaffin hyvä latinankielinen Tarton kirjakielen kielioppi Observationes Grammaticae circa linguam Esthonicam.  

Tiedetään, että Gutslaff alkoi myös kääntää Raamattua, mutta käännös jäi kesken, kun Johann Gutslaff kuoli 1657 ruttoon sotapakolaisena Tallinnassa. Säilyneen käsikirjoituksen pohjalta vuonna 2013 julkaistiin Ensimmäinen Mooseksen kirja ja Matteuksen evankeliumi: Johannes Gutslaffi piiblitõlge 1647–1657, EKSA 2013.

Joachim Rossihnius

Joachim Rossihnius (noin 1600 – noin 1646) oli saksalainen teologi, joka toimi vuodesta 1622 alkaen luterilaisena pappina Etelä-Virossa, 1637–1645 Tarton rovastikunnan rovastina. Rossihnius teki kaksi merkittävää tarton kirjakiellä kirjoitettua krikollista teosta: laaja 2-osainen kirkkokäsikirja Catechismus Herrn D. MARTINI LUTHERI in sechs Hauptstücke verfasset… sekä Evangelia vnd Episteln auff alle Sonntage durchs gantze Jahr. Molemmat teokset ilmestyivät 1632 Riiassa.

Andreas Virginius ja Adrian Virginius

Adreas Virginius ja Adrian Virginius olivat baltiansaksalaisia Etelä-Vitossa vaikuttaneita luterilaisia pappeja. Isä Andreas Virginius syntyi 1640 Nõossa ja kuoli 1701 Kambjassa, hänen poikansa Adrian syntyi 1663 Kambjassa ja kuoli 1706 Tartossa.  

Isän ja pojan yhdessä kääntämä tarton kirjakielinen Wastne Testament eli Uusi Testamentti ilmestyi Riiassa 1686. Andreas Virginius oli Kambjan kirkkoherra ja isä Adrian Virginius oli Nõon seurakunnan kirkkoherra. Myös Adrian Virginiusin poika Adrian Virginius nuorempi toimi pappina Etelä-Virossa, Puhjassa ja Otepäällä.

Adrian Virginius osasi ilmeisesti hyvin sekä Tallinnan että Tarton kirjakieltä, sillä Riian superitendentti Johann Fischerin pyynnöstä hän ryhtyi koostamaan, kääntämään ja painokuntoon toimittamaan useita kirkollisia teoksia: 

tartonkirjakielinen katekismus (1684), tartonkirjakielinen virsi- ja rukouskirja (1685), tallinnankielinen virsi- ja rukouskirja (1690) ja tartonkirjakielinen kirkollinen käsikirja Tarto-Ma Kele Kässi Ramat (1690–1691) sekä tietenkin yhdessä isänsä Andreas Virginiusin kanssa tarton kirjakielelle käännetty Uusi Testamentti Wastne Testament (1686).

Franz Witten

Franz Witten (kuollut 1551), myös Frantz Witte ja Franciscus von Witten oli Liivinmaallla syntynyt Tarton Johanneksen seurakunnan luterilainen pappi 1525–1551. Hän opiskeli Saksassa Frankfurtissa ja Greifswaldissa.

Franz Wittenin Tarton kirjakielelle kääntämä Lutherin katekismus julkaistiin Lyypekissä 1554. Yhtään kappaletta kirjasta ei ilmeisesti ole säilynyt nykypäivään saakka.

Johannes Ambrosius Völcker

Johannes Ambrosius Völcker eli J. A. Veltherus (noin 1547–1610) oli saksalainen jesuiitta. Noin 1570 jesuiittaveljestöön liittynyt Völcker saapui ensimmäisten jesuiittojen joukossa Tarttoon 1583. Oppi eteläviron kielen vuoteen 1587 mennessä ja vihittiin papiksi 1582. Hän työskenteli Tarton jesuiittaseminaarissa, pappina, saarnaten etelävirolaisille. Tiedetään hänen kirjoittaneen muistiin tartonkielisiä saarnoja ja rukouksia. Virolaisen tutkija Edgar Oissarin mukaan vuonna 1582 ilmestyneeseen Regulae Societatis Jesu -teoksen lisälehdille on Völckerin käsialalla merkitty Tarton kirjakielellä katolisia tekstejä mm. 10 käskyä, Ave Maria, Isä meidän rukous jne.

Ko. teos ei ole säilynyt eikä edes tiedetä, käänsikö tekstit Völcker vai joku muu. Joka tapauksessa Völckerillä oli yhdessä Tarton jesuiittakollegion johtajan Thomas Busaeusin kanssa merkittävä rooli vastauskonpuhdistuksen levittämisessä Tarton seudulla ja virolaisten kouluttamisessa. 

Kirjallisuutta

Helk, Vello: Die Jesuiten in Dorpat 1583-1625: ein Vorposten der Gegenreformation in Nordosteuropa. Odense University Press, 1977. 

Helk, Vello: Jesuiidid Tartus 1583–1625: vastureformatsiooni eelpost Ida-Euroopas. Ilmamaa, 2003.

Hint, Mati: Tartu keele avaliku kasutamise taandareng vajab täpset dokumenteerimist. Keel ja Kirjandus, nr. 7, 2008.

Kallio, Petri: Vanhan kirjaeteläviron äännehistoriaa. Teoksessa Võro instituudi toimõndusõq 33, 2018.

Laanekask, Heli: Tartu ja tallinna keel 17. sajandi Liivimaal. Teoksessa Teoksessa Võro instituudi toimõndusõq 15, 2003.

Paatsi, Vello & Ojala, Uuno: Tartukeelne kirjasõna ja selle hääbumine 19. sajandi algusest Eesti Vabariigi loomiseni. Teoksessa Kohalik kirjandus: lõunaeesti vaateid – Kotusõkirändus: lõunõeesti kaehuisi, Tartu Ülikool, 2013.

Pajusalu, Karl: Die südestniche Schriftsprachen und ihr dialektaler Hintergrund, Teoksessa Ural-Altaische Jahrbücher 20, 2006.

Peebo, Jaak: Wastse Testamendi lugu. Eesti Keele Sihtasutusm 2001.

Ross, Kristiina: Miks ja millal kaotati esimene lõunaeesti kirjakeel. Vikerkaar nr. 7-8, 2005.

Szilárd Tibor Tóth

Szilárd Tibor Tóth: Tartu kirjakeele raamid Johannes Gutslaffi grammatikast (1648) „Kodolaste raamatuni” (1913). (Tallinna Ülikooli humanitaarteaduste dissertatsioonid 52.) Tallinna Ülikool, 2019. 

Unkarilaisen, jo pitkään Virossa vaikuttaneen, Tóth Szilárdin väitöskirja Tarton kirjakielestä vuodesta 1648 vuoteen 1913 saakka.

www.digar.ee/viewer/et/nlib-digar:406563/347839/page/1

Kuuntelusuositus

Viron kielen historian ja murteiden professori Karl Pajusalun Tarton kirjakielinen luento, alkaa kohdasta 1.36.

helüait.ee/karl-pajusalu-akadeemiline-tartu-kiil

Nähtävyydet

Rahvaste monument eli Rahvaste mälestussammas

4-kielinen muistomerkki, Vallikraavi-kadulla Toomemäen takana Toomeorg-laaksossa Tartossa. Nelikulmaisen muistomerkin kullakin sivulla on yhdellä silloisella ”paikallisella” kielellä eli Tarton kirjakielellä, latinaksi, saksaksi ja venäjäksi sama teksti: Siin hengawa mitme maije rahwa luid. Tarto liin matt neid omma Maria kirriko man XIII:nest saast XVIII saa aastade sadik. Neide hawwade pääl ehhit Alexander selle wastse tarkusse templi. Sedda kottust anti neil lujedel hengamisses MDCCCVI:mal aastal iani kuul...

Kyseessä on Tarton vanhin säilynyt muistomerkki. Vuonna 1806 ko. paikalle haudattiin ihmisten luut, jotka löydettiin, kun entisen Marian kirkon ja sen hautausmaan paikalle alettiin rakentaa Tarton yliopiston (uutta) päärakennusta. Johann Wilhelm Krause suunnittelema punatiilinen muistomerkki pystytettiin 1811.

Yhteishautaan haudattiin vielä syksyllä 1985 saman vuoden kesällä yliopiston päärakennuksen kellareista arkeologisten kaivausten aikana löytyneitä ihmisluita.

© M. A. Castrénin seura

© Tapio Mäkeläinen