Setot ja Setomaa: alue, kieli, historia ja politiikka
Alue
Setomaa ja Petserimaa
Setomaa on tietenkin setojen maa, heidän oma asuinalueensa – tosin nykyisin enemmistö setoista asuu muualla kuin Setomaan kunnassa, maailman suurimmat ”setokylät” ovat Tallinna ja Tartto, runsaasti setoja asuu myös esim. Põlvassa ja Võrussa. Jonkin verran setoja asuu myös Setomaan kunnan naapurikunnissa ja tietenkin muuallakin Virossa sekä Venäjällä ja maailman muissakin maissa, myös Suomessa.
Viro 100 -juhlavuosi päättyi vasta 2.2.2020, sillä vasta Tartossa 2. helmikuuta 1920 solmitussa Viron ja Neuvosto-Venäjän (Neuvostoliittoa ei vielä ollut perustettu!) välisessä rauhansopimuksessa varmistettiin itsenäisen Viron tasavallan rajat Venäjän suuntaan. 2.2. onkin setoille suuri juhla, sillä vasta 2.2.1920 Setomaasta, jonka hallintoyksikkönä tunnettiin virallisesti nimellä Petserimaan maakunta, tuli virallisesti osa Viron tasavaltaa.
Petserimaan maakunnan, jonka pääkaupunki oli tietenkin kauppa- ja luostarikaupunki Petseri, pinta-ala oli 1582 km². Ikivanhojen setojen asuinalueiden lisäksi maakuntaan kuului käytännössä myös lähes täysin venäjänkielisiä osia (itäiset osat maakuntaa). Vuoden 1934 virallisen väestölaskennan mukaan Petserimaan maakunnassa oli 64 712 asukasta, joista setoja sekä virolaisia oli vähemmistö eli 32,36%, venäläisiä 65,06% ja latvialaisia 2,29%.
Puhtaasti venäjänkielisten alueiden liittämistä Viroon perusteltiin voitokkaalla Vapaussodalla, varsinkin puolustuksellisilla syillä (raja tykinampuman matkan päähän), mutta viitattiin myös siihen, että aikaisemmin todistettavasti setojen asuinalue oli ollut laajempi ja setojen venäläistyminen oli tietyillä alueilla ollut voimakasta. Ja historioitsijat ja kielitieteilijäthän pystyivät jo silloin osoittamaan, että itäslaavilainen asutus oli noilla alueilla entistä Venäjän valtakuntaa verraten myöhäistä ja suomalais-ugrilainen eli siis itämerensuomalainen asutus paljon vanhempaa. Samoja perusteita kaivetaan yhä esiin, kun perustellaan sitä, että Viron raja Venäjän suuntaan pitäisi saada takaisin Tarton rauhan mukaiselle linjalle. Mitään muuta virallista sopimustahan Virolla ja Venäjällä rajasta ei vieläkään ole kuin tuo 2.2.1920 solmittu Tarton rauha. Tosin käytännössähän raja on jo pitkään ollut ihan muualla…
15.8.1944 Viron SNT ”luovutti” n. 75% entisestä Petserinmaan maakunnasta Venäjän SNT:lle, Viron osaksi jäi vain nykyinen Setomaan kunnan alue. Virolaiset ja setot olivat alkaneet muuttaa menetetyiltä alueilta muualle Viroon jo sodan aikana. Neuvostoliiton aikana ei kahden neuvostotasavallan välisellä rajalla ollut suurta merkitystä, mutta opiskelun, työpaikkojen ja avioliittojen solmimisen takia ja johdosta Venäjän puoleinen Setomaan alue pikkuhiljaa lähes kokonaan tyhjeni setoista, tosin kesäisin ja kirkollisina juhlapäivinä käytiin entisillä asuinpaikoilla ja sukuhaudoilla.
Setomaalla voidaan siis käytännössä tarkoittaa kolmea eri asiaa:
- Entistä Petserimaan maakuntaa
- Nykyistä Setomaan kuntaa
- Täysin teoreettisesti myös: sitä aluetta entisestä Petserimaan maakunnasta, missä 1920–1940-luvulla oli setokyliä eli siis Petserimaan maakuntaa ilman sen täysin venäjänkielisiä osia.
Setomaan kunta, Setomaa vald syntyi Viron suuren kuntauudistuksen tiimellyksissä vuonna 2017 Viron hallituksen pakkoliitospäätöksellä. Uudistuksen tavoitteena oli kasvattaa kuntien kokoa, asukasmäärää ja samalla niiden elinvoimaisuutta.
Setomaan kunnan pinta-ala on 463,2 km². Kunnassa on virallisesti 156 eri kylää. Vuoden 2022 lopussa Setomaalla oli vain 3 201 asukasta – mutta asukasluku tuntuu pitkän laskukauden jälkeen olevan nyt taas pienessä nousussa. Viron viimeisimmässä eli vuoden 2021 väestölaskennassa jopa 26 220 ihmistä ilmoitti osaavansa seton kieltä, mikä muuten oli kaksinkertainen määrä verrattuna edelliseen vuoden 2011 väestölaskennan tietoihin. Eli Viron suurin setokylä ei ole Setomaan kunnan keskustaajama Värska, vaan selvästi enemmän setoja asuu esimerkiksi Tallinnassa ja Tartossa.
Kieli
Seto kiil´
Kielihistoria osoittaa, että eteläviron edeltäjä erkani ensimmäisenä itämerensuomalaisista kielistä omille teilleen, joten etelävirolaisten kielimuotojen ja viron kirjakielen ero on periaatteessa huomattavasti suurempi kuin esim. suomen itä- ja länsimurteiden välinen ero. Toisin sanoen Viron alueella olikin aikoinaan tarvetta kahdelle eri kirjakielelle eikä tuo tarve ole vieläkään täysin kadonnut.
Kannattaa huomata Petri Kallionkin (2014) kielipuusta selviävä seikka, että võro ja seto ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Syy siihen, miksi võrolaisten ja setojen ero on niin selvä, löytyykin pikemminkin uskonnosta ja historiasta, kielellisesti esimerkiksi itävõrolaiset ovat monissa seikoissa selvästi lähempänä setoja kuin länsivõrolaisia murteita puhuvia. Selitetään tarkemmin näitä syitä Setot ja Setomaa -artikkelissa hieman myöhemmin.
Viron kaakkoiskulman seudulla asuneen etelävirolaisen heimon kahtia, lännen ja roomalaiskatolisen, myöhemmin luterilaisen maailman puolelle jääneitä me kutsumme nykyisin nimellä võrokõnõ eli suomalaistettuna myös võrolainen ja idän eli ortodoksiselle puolelle jääneitä nimellä seto (suomeksi aikaisemmin myös setukainen).
Võron kieli >< seton kieli
Seton kielen ja võron kielen ero ei oikeastaan perustu politiikkaan, kuten jotkut väittävät, vaan uskontoon, perinnekulttuuriin ja ihmisten omakseen kokemaan identiteettiin paljon enemmän kuin kielellisiin eroavaisuuksiin. Tunnettu võron kielen tutkija ja võroaktivisti Sulev Iva onkin eräässä haastattelussa hiljattain todennut, ettei eron tekeminen seton kielen ja võron kielen välillä ole helppoa, ei edes setotoille ja võrolaisille itselleen ja usein he itse jopa erehtyvät tässä asiassa.
Mutta jos välttämättä haluamme löytää eroja, niin tässä muutama sellainen:
seto: höste; võro: häste; viron kirjakieli: hästi; suomi: hyvin
seto: kjauma/käumä; võro: käümä; viron kirjakieli: käima; suomi: kävellä, kulkea, vrt. käymä-än
Inessiivin sijapäätä seton kielessä on -h ja võrossa -n, mutta myös itävõrolaiset käyttävät h-sijapäätettä ja toisaalta n-päätteinen inessiivi tunnetaan myös mulgissa ja Tartumaan murteissa. Samalla tavalla on kirjavõron translatiivin pääte -s ja seton -st, mutta, pohjoisvõrolaiset käyttävät st-päätettä ja taasen Setomaan eteläosissa tunnetaan s-translatiivi. Pari näytettä:
seto: liinah, mõtsah, pääh; võro: liinan, mõtsan, pään; viron kirjakieli: linnas, metsas, peas; suomi: kaupungissa (linnassa), metsässä, päässä
seto: suurõst mehest; võro: suurõs mehes; viron kirjakieli: suureks meheks; suomi: suureksi mieheksi
Tietenkin seton kielestä löytyy sellaisia ortodoksiseen uskontoon suoraan tai epäsuoremmin liittyvää sanastoa, jota võrolaiset eivät tunne tai eivät ainakaan aktiivisesti käytä, mutta samantapaista eroa löytyy myös luterilaisten ja ortodoksisten suomalaisten/karjalaisten kielenparresta. Esim. seton tsässon ”tsasouna”, kadinits ”suitsukeastia”, kibot ”ikonihylly, -kaappi”, mastõra ”(ortodoksinen) luostari” ja paasapäiv ”Kirkastussunnuntai; Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 19.8. (6.8.)”
Näyte seton kielestä: Viron ulkomuseon tutkija Elvi Nassar kertoo setojen vanhoista ruuista. Elvin juttu alkaa kohdasta 1.17.
elvi-nassar-vanombast-seto-soogist
Seto:setot
Setukaiset on ilmeisesti suomalaisten ihan itse kehittämä sana, jolla tarkoitetaan Kaakkois-Viron ortodoksista väestöä. Saksankielinen monikollinen die Setukesen voisi toki olla sen taustalla sekä suomen kielen -kainen/-käinen-tyyppiset nimet, mutta ka-johtimella alkava Setomaan asukasta tarkoittava sana on siis keksitty jossain ihan muualla kuin Setomaalla tai edes muualla Virossa.
Kansa Värskassa, Obinitsassa ja Saatsessa itse käyttää sanoja: seto, monikollisena setoq ja asuinalueestaan nimitystä Setomaa.
Koska pohjoisvirolaisissa murteissa ja viron kirjakielessä, mikä perustuu keskisen Pohjois-Viron murteisiin, kaikki vanhat alkuperäiset o-äänteet muissa kuin 1. tavuissa ovat muuttuneet u-äänteiksi, on viron kirjakielessä Viro-sta tullut Viru-(maa jne) ja seto-sta setu. Eli viron kirjakielessä on pitkään käytetty ja usein vielä nykyäänkin käytetään sanamuotoja setu ja Setumaa, tosin nykyisin yhä tavallisemmin myös seto ja Setomaa.
Kun me suomalaiset – samoin kuin setot – “uskallamme” ja osaamme käyttää myös sanojen 2. ja 3. tavussa sekä muissa jälkitavuissa o-vokaalia, niin olisi loogista ja myös perusteltua suomen kielelläkin käyttää alkuperäisiä, ”ei-pakko-pohjoisvirolaistettuja” muotoja seto ja Setomaa. Suomessa olisi siis nykyisin korrektia puhua setoista ja Setomaasta. Samoin kuin puhumme Tartosta, Virosta ja virolaisistakin. Vrt. vielä esim. viron kirjakielen elu, ilu, tegu contra suomen elo, ilo, teko jne.
Setojen suhteen suomen kielen setukainen-sanan välttämiseen on vielä yksi hyvä syy, nimittäin viron kielen sana setukas, jonka merkitys on “luuska, koni, huono hevonen”. Eli ei hevostella, vaan kunnioitetaan kansanryhmän itse käyttämiä termejä, jotka erinomaisesti sopivat myös suomalaiseen suuhun!
Historiaa
rauta-ajan alkupuoli
(vuosisadat ennen ajanlaskumme alkua) nykyisen Setomaan ja Petserimaan alueella asui itämerensuomalaisia heimoja
500–900-luku
Laossinan, Lindoran ja Obinitsan vanhimmat kumpuhaudat. Vanhimpia ovat arkeologien mukaan Lindoran alueen vanhimmat kumpuhaudat.
500–1000 välisenä aikana
alueelle alkoi vähitellen tulla itäslaaveja ja baltteja, Irboskan alueelle mahdollisesti myös viikinkejä.
862
Ensimmäinen kirjallinen maininta Irboskasta; se oliko Truvor-niminen viikinkiruhtinas todella olemassa, hallitsiko hän Irboskaa ja kuoliko hän vuonna 862, on epäselvää ja tutkijoiden mukaan hyvin epätodennäköistä.
Setoille alkaa vähitellen Novgorodin vallan aika.
1000–1200-luku
Rakennetaan Irboskan vanha linnoitus
1232–1241
Saksalainen ritarikunta valloittaa parikin kertaa Irboskan, mutta lopulta Aleksanteri Nevskin johtamat Novgorodin joukot voittavat ja läntisen ja itäisen kirkon raja jää Peipsiin-Pihkovanjärveen ja Setomaa jää osaksi itää.
1300-1400-luku
Hansaliiton tärkeä kauppatie Pihkovaan kulkee Setomaan halki ja pitkin Pihkovanjärven länsirantaa.
1349
Irboskan vanhalle linnoitusmäelle rakennetaan Pyhän Nikolaoksen kirkko.
1348–1510
Pihkovan vallan aika Setomaalla
1392
Ensimmäinen tieto munkeista Petserin alueella
1473
Petserin luostarin virallinen perustamisvuosi
1510–1917
Moskovan ja tsaari-Venäjän vallan aika Setomaalla
1529–1570
Kornelius Petserin luostarin johtajana; setot lopullisesti ortodoksisen kirkon piiriin.
1581
István Báthoryn johtamat Puola-Liettuan joukot valloittavat vuodeksi Irboskan, tuhoten samalla myös Mõlan luostarin. Petserin luostaria eikä Pihkovan kaupunkia ei kuitenkaan onnistuta valloittaa.
1500-l:n loppu?
Suuri joukko ihmisiä muuttaa/pakenee Setomaalta nykyiselle Venäjälle Krasnogorodskojen kauppalan ja Opotskan kaupungin väliselle alueella. Syntyy nykyisin jo hävinnyt ns. Kraasnan kielisaari.
1600-luvulla
Sekä Puola että Ruotsi yrittävät turhaan valloittaa Petserin luostaria ja Irboskan linnoitusta.
1700-luvun alku?
Suuri joukko ihmisiä muuttaa/pakenee ilmeisesti uskonpuhdistuksen takia Setomaalta-itäiseltä Võromaalta nykyisen Ludzan kaupungin ympäristöön Itä-Latviaan. Syntyy/tai kasvaa nyt jo hävinnyt ns. Lutsin kielisaari.
1708
Irboska liitetään Pietarin kuvernementtiin
1800–1900-luvun vaihde
5000–6000 setoa muuttaa Siperiaan
helmi–joulukuu 1918
Petserin saksalaismiehitys
4.2.1919
Virolaiset joukot valloittavat/vapauttavat Petserin kaupungin.
24.5.1919
Virolaiset joukot valloittavat/vapauttavat Irboskan kaupungin
2.2.1920
Solmitaan Tarton rauha: perustetaan Petserinmaan maakunta, setojen asuinalueesta virallisesti osa Viron tasavaltaa.
19.9.–29.12.1921
Suurin osa setoista saa sukunimet
9.–10.10.1921
Ensimmäinen Seto kongress Petserissä. Toinen
1930
Petserissä ja vuodesta 1993 alkaen joka kolmas vuosi Värskassa.
24.5.1939
Petserin suurpalo: yli kolmannes kaupungin rakennuksista palaa
1940–1941
ensimmäinen neuvostomiehitys
elokuu 1941
alkaa saksalaismiehitys
11.8.1944
saksalaiset joukot vetäytyvät Petserimaalta
1944–1991
toinen neuvostomiehitys
15.8.1944
Viron SNT ”luovutti” n. 75% entisestä Petserinmaan maakunnasta Venäjän SNT:lle, Viron osaksi jäi vain nykyinen Setomaan kunnan alue.
1977
Ensimmäinen Leelopäiv, sen jälkeen joka kolmas vuosi Värskassa.
20.8.1994
Ensimmäiset Seto kuningriigipäev -juhlat Obinitsassa. Sen jälkeen kiertävänä joka vuoden elokuun ensimmäisenä lauantaina Setomaan eri kylissä
1995
Peko-eepos julkaistaan Suomessa Kuopiossa. Luku- ja kirjoitustaidoton lauluemo Anne Vabarna lauloi sen jo 1927.
2008
Ensimmäinen setoperheiden tapaaminen/festivaali Radajan eli Sigovon kylässä venäjänpuoleisella Setomaalla.
2009
Ensimmäinen Seto Folk -festivaali
2009
seto leelo hyväksytään UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon
2017
Viron suuren kuntauudistuksen tuloksena syntyy yksi Setomaan kunta
20.7.2020
Tasan 80 vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin avataan Petserimaan Viron vapaussodan muistomerkki, ei kuitenkaan Petserissä, vaan Värskassa.
Politiikkaa
Seto kongress
Ensimmäinen Seto kongress järjestettiin Petserissä 9.–10.10.1921. Toinen kongressi järjestettiin Petserissä vasta yhdeksän vuotta myöhemmin eli 1930 ja kolmas Seto kongress jäi toisen maailmansodan takia kokonaan järjestämättä.
Kolmas Setojen kongressi järjestettiinkin vasta 1993 ja nyt Värskassa. Silloin päätettiin, että jatkossa kongressi järjestetään joka kolmas vuosi ja Värskassa. IV kongressi olikin 1996, mutta jossakin vaiheessa systeemi meni hieman sekaisin ja XI kongressi oli jo 2014 ja XII vasta neljän vuoden kuluttua 2018. XIII oli taas kolmen vuoden kuluttua eli 9.10.2021.
XIV eli 14. Seto kongressi järjestettiin Värskan kulttuurikeskuksessa 9.10.2024.
Kongressin ohjelmassa on nykyisin aluksi aina Setojen hymni, Setomaan kuningaskunnan ylimmän käskynhaltijan ja Viron hallituksen tervehdykset ja sitten kokouksen järjestäytyminen. Sitten kerrotaan lyhyesti, mitä 13-jäseninen kongressin vanhempainneuvosto on tehnyt kongressien välisenä aikana.
Värskassa lokakuussa 2024 oli asialistalla kolme perusteemaa: Kielen merkitys setokulttuurissa, Setomaan kunnan ja kansan taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen tilanne ja seton kansa, Setomaa ja Seto kongress – kuinka eteenpäin? Muita kongressin teemoja olivat mm. setonuorten tilanne ja tulevaisuudennäkymät ja Setomaan ulkopuolella asuvien setojen tilanne ja toiveet.
Seto kongressin edustajat valitaan näin: edustajan tulee olla vähintään 16-vuotias seto tai historiallisen Setomaan asukas. Omat edustajansa kongressiin voivat valita (valitsijat myös yli 16-vuotiaita setoja tai historiallisen Setomaan asukkaita) Setomaan kunta, kylät, firmat, seurat, yhdistykset ja muut organisaatiot, koulut, leelokuorot sekä Setomaan ulkopuolella toimivat setojen yhdistykset, leelokuorot ja muut organisaatiot. Kongressiedustajaksi voidaan valita myös edellä mainitut ehdot täyttävä henkilö, jonka ehdokkuutta tukee vähintään viisi edellä mainitut ehdot täyttävää henkilöä. Kaikki Setomaan kongressin vanhempainneuvoston edellisellä kerralla valitut jäsenet ovat myös automaattisesti kongressiedustajia.
Setomaan kuningaskunta
Setomaan kuningaskunta ei ole oikea valtio – no ehkä leikkimielisesti yhden perjantain ja lauantain ajan elokuun alussa vuosittain – mutta oikeastaan se on paljon enemmän, se lähes maaginen taikatemppu, jolla setojen itsetuntoa on saatu merkittävästi nostettua ja setokulttuurin eri osa-alueet on saatu uuteen kukoistukseen ja tunnetuiksi sekä muualla Virossa että myös laajalti ulkomaillakin.
Setomaan kuningaskunnan päivää on vietetty vuodesta 1994 lähtien joka vuosi elokuun ensimmäisenä lauantaina. Vuoden 2020 poikkeusoloissa kuningaskunnan päivä siirrettiin syyskuulle (5.9.2020). Nykyisin tapahtuma alkaa oikeastaan jo perjantaina lasten ja nuorten tapahtumalla.
Leelopäiv on vuodesta 1977 Värskassa järjestetty joka 3. vuosi järjestettävä setojen oma laulujuhla.
Leelopäivien idean kehittivät kolme Paul-nimistä paikallista miestä Värskasta: Värskassa syntynyt runoilija Paul Haavaoks, koulumies, Põlvan keskikoulun rehtori Paul Lehestik ja Värskan kyläneuvoston puheenjohtaja Paul Mäeste.
1990-luvulle tultaessa muutamat setot olivat vakuuttuneita, että pelkät laulujuhlat eivät riitä eikä Värska ole koko Setomaa. Aivan sattumalta idea uudesta tapahtumasta alkoi syntyä neljännen Paul-nimisen miehen päässä, kun tunnettu setoaktivisti Paul Hagu sattui tarttolaisen miesten Hellero-folkloreryhmän jäsenenä Norjaan Metsäsuomalaisten tasavalta -tapahtumaan esiintymään. Paul ja kumppanit käänsivät idean Finnskogen-tasavalta-tapahtumasta, jota on juhlittu Norjan kuningaskunnassa jo vuodesta 1984 lähtien, vain peilikuvakseen: saatiin Setomaan kuningaskunta -tapahtuma Viron tasavaltaan. Tapahtumasta tehtiin joka vuosi toistuva ja eri puolilla Setomaan aluetta kiertävä. Kun vielä keksittiin, että perinteitä pidetään parhaiten yllä kilpailuilla, olikin perusidea olemassa.
Setomaan kuningaskunnan päivää juhlitaan siis elokuun ensimmäisenä lauantaina, niin että edellisenä päivänä on oma lasten ja nuorten kuningaskunta. Tapahtuma on kiertävä eli juhlat järjestetään vuosittain eri puolilla Setomaa, toistaiseksi kyllä vain Viron puolella Setomaata. Päiviin kuuluu olennaisena osana kilpailut, joilla valitaan (hieman vaihdellen eri vuosina):
- Kuninga sõnolinõ – uuden laulun tekijä annetusta aiheesta
- Kuninga leelopark – paras leelokuoro
- Kuninga pillimiis – paras muusikko
- Kuninga kargusõkargaja – paras naistentanssin taitaja
- Kuninga kasatskikargaja – paras miestentanssin taitaja
- Kuninga leeväküdsäjä – paras leivän leipoja
- Kuninga piiraguküdsäjä – paras piirakan tekijä
- Kuninga sõirameistri – paras rahkajuuston tekijä
- Kuninga ollõtegija – paras oluen panija
- Kuninga taarimeistri – paras kaljan tekijä
- Kuninga veinimeistri – paras viinin tekijä
- Kuninga handśa-ajaja – paras pontikan keittäjä
- Kuninga näpotüümeistri – paras käsityön tekijä
- Kuninga vägimiis – voimamieskilpailun voittaja
- Kuninga pilditegijä – valokuvauskilpailun voittaja
- Kuninga kalamiis – paras kalastaja
- Kuninga külä – vuoden kylä
Lisäksi valitaan aina vuodeksi setojen ja setokulttuurin puolestajapuhujaksi ülembsootska eli ylin käskynhaltija. Paul Hagun ja kumppaneiden käsikirjoittaman ”legendan” mukaan Setomaan kuningaskunnan kuningas on myyttinen Peko, joka jo vuosisatoja on ollut haudattuna Petserin luostarin alla olevien hiekkakäytävien hautoihin. Sieltä Peko tulee pelastamaan kansansa, kun hätä on suurin, mutta ennen sitä setokansan puolestapuhujana esiintyy siis ylin käskynhaltija eli ülembsootska. Tosin ülembsootska näkee, kuulee Pekon neuvoja ja käskyjä unessa tai muulla tavalla. Ülembsootskan apuna toimii itseasiassa jonkinlainen hallitus tai neuvoa-antava neuvosto eli kroonikogo, jonka muodostavat entiset ylimmät käskynhaltijat.
Nykyisin perjantain lasten ja nuorten tapahtumassa valitaan nuursootska eli setonuorten ja lasten edustaja.
Kuningaskunnan päivän päättää humoristinen Setomaan kuningaskunnan paraati, konsertti ja kutsuvieraille tarkoitettu kuninkaan juhlapöytä. Sanomattakin selvää on se, että kaikkien muiden kuin kansallispukuisten setojen pitää kuningaskuntaa päästäkseen hankkia viisumi (eli ostaa pääsylippu). Päivä alkaa tietenkin Setomaan lipun nostolla ja seisten yhteislauluna esitetyllä Setomaan hymnillä.
Seto (kuningriigi) hümn
Sanat ja sävel alun perin Jaan Räppo, mutta Paul Hagu kumppaneineen poisti muutaman säkeistön, lisäsi loppuun parisäkeistöä ja muutti sanoja muissakin säkeistöissä.
Olli suurõq Säksa sõaq,
Vinne väeq oll´ vägeväq,
suurõmp hulk jäi Säksa or´ast,
meist sai vilets Vinne viir.
Visati meid ütte viirde,
tõistõ viirde tõugati –
sääl meid surbiq Säksa rüütliq,
Vinne vürstiq vindsodiq.
Küll oll´ rassõ ello elläq
Püha Esä Maar´amaal,
küll oll´ rassõ koto tetäq
katõilma veere pääl!
Siski esä-esä kombõq
jõudsõ hoitaq alalõ:
uma keele, valgõq rõivaq,
uma hüä süäme.
Kui mi jäl´ sys kokko tulli
ummi vanno laulõgaq,
ar sys veli vele tundsõ,
sugu nakas selgümä.
Õt mi latsõq sammu pitäq
jovvasiq õks tõisiga,
õt saas´ valgõt päivä nätä
tulõvikuh Setomaa.
Nõsta üles uma lipu,
käüsekanga kirivä,
tüllütulijalõ paku
mõrro seto sibulat.
Kui no jälki uma Peko
om Seto riigih kuningas,
küll sys varsti vahtsõst nakas
Setomaa kõik häitsemä!
Setomaan (kuningaskunnan) hymni
Sodat kulki yli maamme
Venäjältä, Saksasta.
Monet jäivät Saksan orjiks,
me taas ryssän reunamaaks.
Viskattiin meit yhteen ääreen,
toiseen ääreen sysättiin –
siellä sorti Saksan herra,
venäläinen ahdisti.
Vaikeaa on elää täällä
Maarjamaalla pyhällä.
Raskasta on olla täällä
maailmoiden välillä.
Silti meidän vanhat tavat
onnistuttiin suojaamaan:
omat vaatteet, oma kieli,
hyvä sydän Setomaan.
Kun taas kerran yhteen tultiin
laulun ikilähteelle,
veljen tunsi veljeksensä,
suku saatiin selville.
Jos vain kaikki meidän lapset
tukisivat toisiaan,
saisi kirkkaan päivän nähdä
huomispäivän Setomaa.
Nosta salkoon oma lippu,
lippu valko-punainen,
anna riidanhaastajien
nähdä tavat setojen.
Pekosta kun saamme jälleen
Setomaalle kuninkaan,
silloin puhkee kaikki kukat
Setomaalla kukkimaan.
Setomaan lippu
Lipusta järjestettiin kansanäänestys 2003. Setomaan kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan 29.3.2018 hyväksyä myös Setomaan kunnan lipuksi saman lipun. Lippu on ristilippu – ilmeinen viite sekä kristilliseen uskoon että Pohjoismaiden suuntaan – valkoisella pohjalla on punainen risti, jonka kuvio on saatu Pangjavitsan alueen kirjailluista vöistä. Lipun leveyden ja pituuden suhde on 6:11.
Organisaatiot ja instituutiot
Setomaan kunta
Seto-instituutti
Setomaan museo(t) -säätiö
www.setomuuseum.ee, www.setomuseum.ee/eng
Seto Käsitüü Kogo
Setojen käsityö ja käsitöiden tekijät
MTÜ Seto Küük
Setojen ruoka ja keittiö
Muut yhdistykset ja organisaatiot
www.setomaa.ee/kogukond/seltsid-ja-uhendused
LUKUSUOSITUS
Setojen oma kansalliseepos eli Pekko-eepos suomennettuna (tai alkuperäinen setonkielinen Peko-eepos), SKS 2006.
© M. A. Castrénin seura
© Tapio Mäkeläinen