Salatsin liiviläiset

Ķempi Kārl:

Synad läbud
kātiz toiz jeng
nei nät puolvändiši ķillubed
pärast jäga touvizt

synad läbud pudams
leb pǟva ämi šīlm
kātubed glāz vaid

nei ku räk
püakod ja kroug vail
pade näntel kis risträkel aizunnen

kuskis ēzkyrd kostab
pakan ǟbtij nutamizt

ma kūlab sind pagatub minnel
ȳds toiz kielk

suomennos Olli Heikkonen:

Sanojen ikkunat
kadottivat toisen puolensa
niinpä ne puoliksi vinossa helisevät
jokaisen myrskyn jälkeen

sanojen ikkunat putoavat
läpi yksisilmäisen päivän
kadottavat lasin terävyyden

niin kuin polku
kirkon ja kapakan välissä
tyyny niille jotka nukahtivat

jostakin läheltä kuuluu
ambulanssin ujellusta

kuulen sinun puhuvan minulle
jotakin toista kieltä

Liiviläiset

Ensimmäinen ongelma on se, että pitäisikö puhua Liivinmaan liiviläisistä, Vidzemen liiviläisistä, Salatsin liiviläisistä, Salacan liiviläisistä tai Metsepolen liiviläisistä tai ehkä Metsapoolen liiviläisistä? Käytän termiä salatsinliiviläiset, Salatsi- eli Salacajoen mukaan, vrt. koivanliiviläiset ja väinänliiviläiset.

Useissa kielissä on sana liivi, liiviläinen tms. Sana on ilmeisesti saatu nimenomaan Liivinmaan liiviläisiltä, Kuurinmaan liiviläiset ovat käyttäneet itsestään ”kalamies” ja ”rantalainen” -termejä: kalāmīez, rāndalist.

Kielentutkija Mauno Kosken mukaan liivi, liiviläinen jne. sanojen etymologia on epävarma. Useimmiten esitetty teoria liittää sen itämerensuomalaisen sanaan liiva, vir. liiv ”hiekka” jne. Myös balttilaisia ja germaanisia etymologioita sanalle on esitetty ja nykyisin uskottavimmalta tuntuu sanan balttilainen alkuperä.

On mahdollista, että jo antiikin ajan tutkijat Plinius nuorempi, Tacitus ja Ptolemaios ovat omissa teksteissään etnonyymeillä hilleviones, lemonii, levonii ja leuonoi tarkoittaneet liiviläisiä. Melko varmasti 1000-luvun ruotsalaisessa ruunikiven tekstissä mainitaan Liivinmaa, samoin kuin venäläisessä kronikassa kun kuvataan vuoden 1180 tapahtumia: либь/лиюбь.

Jo Henrik kirjoittaa omassa vv. 1224–1227 tehdyssä Liivinmaan kronikassaan liiviläisistä ja Liivinmaasta käyttäen latinaksi termejä Lyvones ja Lyvonia.

Eri tutkijoiden mukaan 1200-luvun alussa sekä Latviassa että Virossa asui noin 150 000 asukasta. Arviot silloisesta liiviläisten lukumäärästä vaihtelevat: 15 000 – 21 000 – 28 000. Tutkijoiden mukaan heistä noin 10 000–12 000 asui Väinajoen/Daudavan seudulla, 5000–6000 Turaidan/Gauja-/Koivajoen ympäristössä ja 6000–9000 pohjoisempana Salatsin/Metsepolen seudulla. Samanlaisia arvioita Kuurinmaalla tuolloin asuneiden liiviläisten lukumäärästä ei ole.

Sitä, miksi ensimmäisenä hävisi väinanliiviläisten ja koivanliiviläisten kieli ja identiteetti, on selitetty toisaalta sillä, että latvialaisen/latgalelaisen asutuksen paine olisi Keski-Latviassa ollut suurempaa, toisaalta sillä, että Kuurinmaalla ja pohjoisempana Liivinmaalla asuvat liiviläiset asuivat vähän syrjemmällä, kauempana suurista keskuksista sekä sillä, että heillä oli elävä kontakti pohjoisiin kielisukulaisiin – saarenmaalaisiin, mulgeihin, leivuihin ja nykyisen Pärnumaan asukkaisiin.

Toisaalta liiviläisyys, erityisesti Salatsin seudulla ja laajemminkin Liivinmaalla on viime vuosina taas alkanut kiinnostaa ihmisiä. Erään tutkijan mukaan, jos mentäisiin tarpeeksi pitkälle menneisyyteen, niin satojen tuhansien latvialaisten sukujuurista paljastuisi liiviläisiä esivanhempia.

Historia

1400-luku

Liiviläisten pyhä lähde Svētupe /”Pyhänjoen” rannan hiekkaluolassa kuivui arkeologien mukaan 1400-luvulla ja tuolta ajalta alkaen löytyy sieltä vanhoja kolikoita.

1350–1550

Virolaisen historiantutkijan Heldur Pallin mukaan Viron ja Liivinmaan pohjoisosan asukasluku kasvaa merkittävästi.

1550–1630

Heldur Pallin mukaan asukasluku putoaa puoleen seuraavan 80 vuoden aikana. Liivinmaan liiviläisten alue kärsii pahoin sodista, nälänhädästä ja niiden seurauksena levinneistä laajoista kulkutautiepidemioista.

1665

Ruotsinkielinen liivinmaalainen Thomas Hiärn(e) mainitsee kronikassaan liiviläisiä elävän läntisellä Liivinmaalla seuraavilla seuduilla: Leipupen, Limbažin, Naben ja Vainižin seutu. Pääosin Salatsi/Salaca-joen rantamilla.

1700–1721

Suuren Pohjan sodan aikana Cimermanisin mukaan esim. 79,8% Salacan, 77,5% Limbažin ja 84,18% Umurgan seurakuntien ihmisistä kuolee.

1828

Heinrich Georg von Jannaun mukaan Svētciemsin seudulla elää noin 264 liiviläistä.

1839

Friedrich Krusen mukaan Salatsin seudulla elää vain neljä miestä ja yksi nainen, jotka puhuvat liiviä, mutta hän väittää myös Siguldan seudulla asuvan liiviläisiä.

1846

A.J. Sjögren löytää Svētciemsin kartanon alueelta 22 liiviä puhuvaa henkilöä (16 miestä ja kuusi naista) 16 eri maatilan alueelta.

1868

Kuolee viimeinen tiedossa oleva Liivinmaan liivin puhuja Gusts Bisnieks.

1900-luvun alku

Rudzīten ja Karman tietojen mukaan on mahdollista, että elossa oli vielä muutamia salatsinliivin taitajia Luoteis-Latviassa.

2010–2020

Salatsinliivin kielen tutkimus aktivoituu aivan uudella tavalla Eberhard Winklerin ja Karl Pajusalun toimesta.

2013

Salatsinliivin kielen ”uudelleensynty”, ilmestyy Ķempi Kārlin 3-kielinen runokokoelma Salats joug kolm aģa / Salatsi jõe kolm kallast / Salacas upes trīs krasti.

2020-luvun alku

Vidzemes lībiskā kultūrtelpa eli Vidzemen liiviläisten kulttuurialue alkaa toimia aktiivisesti.

2023

Ilmestyy ensimmäinen salatsinliivin kielen oppikirja: Karl Pajusalu & Eberhard Winkler: Salatsi liivi keele teejuht

14.10.2023

Ensimmäinen kansainvälinen salatsinliiviläisten konferenssi.

21.9.2024

Toinen kansainvälinen salatsinliiviläisten konferenssi.

Kieli

Ensimmäiset merkinnät Salatsin liivin kielestä tekee ruotsalainen Thomas Hiärn kronikassaan 1665. Hänellä on teoksessaan liiviläisiä sanoja, tervehdyksiä ja paikannimiä.

Pärnulaisen papin S. H. Vestringin 1700-luvun alussa tehdyssä sanakirjassa on useita tuona aikana Pärnun seudulla käytettyjä sanoja, joita enää ei tunnetta, mutta jotka ovat tuttuja saltatsinliivin kielestä.

August Ludwig Schlözer kokosi mm. paikallisten pappien avulla vuosina 1767–1769 muutamia salatsinliivin sanoja, ilmauksia ja lauseita.

Pappi Gustav von Bergmannin järjestämänä vuonna 1789 Isä meidän -rukous käännetään latviasta salatsinliiviksi. Kyseessä on vanhin säilynyt liivinkielinen teksti.

1800-luvun alusta (1821?) on säilynyt Pietarissa säilytettävä tuntemattoman tekijän käsikirjoitus, jossa on salatsinliiviläisiä sanoja.

Heinrich Georg von Jannau julkaisee 1828 Beiträge zur genauern Kenntniss der ehstnischen Sprache -julkaisussa ensimmäisen yleiskatsauksen salatsinliivin kielestä.

Ensimmäinen Tarton yliopiston viron kielen lehtori Dietrich Heinrich Jürgenson käy 1839 keräämässä salatsinliiviläistä kielimateriaalia.

Liiviläisiä

1848 suomalainen Pietarin akatemian kielentutkija A. J. Sjögren löytää Svētciemsin kartanon alueelta 22 liiviä puhuvaa henkilöä. Hän kerää laajan kielimateriaalin, jonka myöhemmin julkaisee F. J. Wiedemann teoksessa Livische Grammatik nebst Sprachproben. Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch.1861. Sjögrenin matkatoveri taiteilija Georg August Pezold ikuistaa krouvissa paikallisia liiviläisiä.

2000-luvulla Karl Pajusalu ja erityisesti Eberhard Winkler julkaisevat salatsinliivin sanakirjan, kieliopin, oppikirjan ja useita muita teoksia ja tutkimuksia salatsinliivin kielestä.

Esimerkkejä salatsinliivin kielestä

Vokaalit

i: lin “lintu”
e: lem “lämmin”
ä: nänt “heidän”, vrt. näiden
ü: pü “pyy”
ö: löüd “löytää”
y: ydug “ilta, ehtoo”, vrt. ääntämys ns. taka-i
a: tam “tammi”
u: sug “sukulainen”
o: om ”on”

mā ”maa”
nīn ”kaupunki”
sū ”suu”
tēd ”tähti”
touvi ”taivas”
süöm ”ruoka”, vrt. syömään
syu ”suvi”
seis ”seitsemän
taib ”seiväs”
sau ”savu”
neu ”neuvo”

Konsonantit

p: pilu “pilvi”
b: bomber pū “luumupuu”
m: mer ”meri”
t: tēd “tähti”
d: kodlin „kotilintu”
n: nīt ”niitty”
s: suo “suo”
z: zien/zein “sieni”
r: rānd ”ranta”
l: lieds “lehti”
š: šugus “syksy”
ž: ruož “ruusu”
ņ: neņ “nisä, tissi”
ļ: tuļ “tuli”
j: joug/jog “joki”
ķ: ķii “kivi”
ģ: ķeģ “käki”
ņ: miņa “miniä”
k: kū “kuu”
g: goubu “jalava”
ŋ: (vain foneemina) kaŋ ”vahva”, vrt. vir. kange

	puu	käsi	sisar
sg. nom.	pū	ķez	syzar
sg. gen.	pū	ķäd	syzar
sg. part.	pūd	käta	syzard
sg. iness.		ķäets

sg. elat.	pūst
sg. ilat.		käd
sg. adess.			syzarel

		saada	olla
sg. 1.	(ma)	sāb	om
sg. 2.	(sa)	sād	uod
sg. 3.	(ta)	sāb	om
pl. 1.	(mē)	sāmi	uomi/õmi/olmi
pl. 2.	(tē)	sāti	uoti
pl. 3.	(nänt)	sābid	om

Runoilija ja kääntäjä Guntars Godiņš (s. 1958) on kääntänyt Heli Laaksosen lounaismurteisia tekstejä kielen liiviläismurteisiin kuuluvalle murteelle.

(Arturs) Krišjānis Kariņš (s. 1964) oli Latvian pääministeri 2019–2023. Kariņš on koulutukseltaan kielentutkija ja sukujuuriltaan salatsinliiviläinen. Hän on useassa otteessa, myös toimiessaan pääministerinä, tuonut esille liiviläiset sukujuurensa ja myös osallistunut salatsinliiviläisten tilaisuuksiin.

Rasma Noriņa historioitsija, sukututkija, kotiseutuharrastaja, salatsinliiviläisaktivisti on vuodesta 2001 alkaen tutkinut salatsinliiviläisiä sukuja, tehnyt niille sukupuut ja luennoinut tähän mennessä 16 eri suvusta: Āboltiņu-Ābolu, Ādmīdiņu, Bērziņu, Bisnieku-Priediņu-Martinsonu, Girgensonu-Jirgensonu, Feldmaņu, Gīzu, Jēkabsonu, Kalēju, Kariņu, Lēniņu, Lielnoru, Pļaviņu, Zīlemaņu ja Zvejnieku. Lisäksi hän on mm. julkaissut kirjan suuresta Bisnieki-Hirši-Priediņi-Martinsoni-suvusta.

Lolita Ozoliņa on vuonna 2024 tohtoriksi väitellyt Latvian kulttuuriakatemia tutkija, opettaja, oppituolin johtaja ja Vidzemen liiviläisten kulttuurialueen johtaja, Hänen erikoisalojaan ovat mainos, marketing, (kulttuuri)identiteetti, ei-materiaalinen kulttuuriperintö ja Vidzemen liiviläiset. Myös hänellä on salatsinliiviläiset sukujuuret.

Karl Pajusalu (s. 1963) akateemikko, Tarton yliopiston viron kielen historian ja murteiden professori, joka on tutkinut runsaasti myös salatsinliivin kieltä. Pajusalu, jonka Häädemeesten kotimurteessa on runsaasti yhteisiä piirteitä salatsinliivin kanssa, on 2010-luvun alusta alkaen kirjoittanut ja julkaissut salatsinliivin kielellä runoutta nimellä Ķempi Kārl.

Johann Andreas, Antti Juhana eli A. J. Sjögren (1774–1855) oli suomalainen kielitieteilijä, ensimmäisiä fennougristejamme, mutta myös kirjailija, historian- ja kansatieteentutkija ja tutkimusmatkailija, Pietarin tiedeakatemian varsinainen akateemikko, merkittävä liiviläisten ja komien tutkija sekä vepsäläisten ”löytäjä”.

Eberhard Winkler (s. 1955) on saksalainen fennougristi, emeroitunut Göttingenin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori, Tarton yliopiston kunniatohtori, joka on kunnostautunut erityisesti salatsinliivin, kuurinmaanliivin ja kreevinin kielen tutkijana.

Runoilijanimen Ķempi Kārl taakse piiloutunut Tarton yliopiston professori Karl Pajusalu (s. 1963), jonka sukujuuret ovat lähellä salatsinliiviläisten pohjoisimpia asuinalueita Häädemeestessä, on julkaissut 2010–2020-luvulla jo kolme salatsinliivinkielistä runokokoelmaa.

Salats joug kolm aģa / Salatsi jõe kolm kallast / Salacas upes trīs krasti. Salatsinliivi-viro-latvia, 2013.

Toini sina / Teine sina. Salatsinliivi-viro, 2016

Ēzkyrdiz vīzd / Tuvības veidi / Läheduse viisid. Salatsinliivi-latvia-viro, 2023

Lisäksi Ķempi Kārlin runoja on seuraavissa monikielisissä liiviläisen nykyrunouden kokoelmissa:

Olli Heikkonen, suom. ja toim.: Kerran olin taivaan suolajärvi – liiviläisen nykyrunouden antologia. Aviador, 2022.

Trilium / Trillium (Dzejas izlase). Igaunija: Līvõ Kultūr sidām, 2018.

Trillium 2.0 (Dzejas izlase). Igaunija: Rovvõdvaili Līvõd sõbrād seļtš, 2020.

Unkarissa ilmestyi vuonna 2024 kokonainen Versben éledő -kokoelma Ķempi Kārlin runoja fennougristiikan professori János Pusztayn kääntämänä.

Musiikki

Tunnettu latvialainen laulajatar ja säveltäjä Elīna Ose on viime vuosina tehnyt lauluja useisiin liiviläisiin runoihin, myös Ķempi Kārlin salaltsinliiviläisiin runoihin. Laulu: Tuļpuķķiž/ Ugunspuķēs/ In Fireweeds, esittää säveltäjä Elīna Ose. www.youtube.com/watch?v=Icx0FL_UuHc

Tapahtumat

Ensimmäinen kansainvälinen salatsinliiviläisten konferenssi 14.10.2023 ja toinen kansainvälinen salatsinliiviläisten konferenssi 21.9.2024. Pääjärjestäjä Lolita Ozoliņa. Alustajina mm. tunnettuja tutkijoita Latviasta ja Virosta.

Rasma Noriņan salatsinliiviläisten sukujen sukupuiden “julkistamistilaisuudet” ja retket sukuhaarojen kotikonnuille.

Keväiset liivinkulttuuriperinnetapahtumat Latviassa, Virossa ja maiden rajalla.

Salatsinliiviläisten kulttuuriala

eli Vidzemes lībiskā kultūrtelpa

vidzemeslibiesi.lv

Museot

vrt. alla nähtävyydet

HUOM! Artikkelisarjan lopussa kerrotaan, miten salatsinliiviläisyyttä on aivan viime vuosina alettua nostaa esiin myös Lounais-Virossa, entisillä salatsinliiviläisten pohjoisimilla asuinalueilla.

Kirjallisuutta

Cimmermanis, Saulvedis: Ar lībiskām asinīm un lībisku vārdu Reitumvizemē. Teoksessa Latvijas Vēstnesis, nr. 133, 2003.

Cimmermanis, Saulvedis: Par lībiešu saplūšanu ar latviešiem: jatājuma izzināšanas ievirzei. Teoksessa Latvijas Zinātņu Akadēmija Vēstis, 1996.

Cimmermanis, Saulvedis: Vidzemes lībieši nevēlējās izzust. Teoksessa Dabas un vēstures kalendārs, 1966.

Cimmermanis, Saulvedis: Uue-Salatsi valla liivlased 18. sajandi lõpus ja 19. sajandil. Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

Grüntal, Riho: Liivi keel uue aja esimestel sajanditel. Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

Jannau, H. G.: Ueber die Grund- und Ursprache der Ehsten und die Mittel zu einer allgemeinen Schriftsprache zu gelangen. Eine historisch, philologisch-critische Untersuchung, nebst kurzer Zusammenstellung, Vergleichung und Würdigung der Finnischen, Livischen, Reval-Ehstnischen und Dorpat-Ehstnischen Sprache, Pernau—Reval. Teoksessa Beiträge zur genauern Kenntniss der ehstnischen Sprache 19, 1828

Koski, Mauno: Mis on Liivimaa erinevatel aegadel olnud? Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

Laime, Sandis & Urtāns, Juri: Svētupes lībiešu upurala, 2016.

LINKKI www.researchgate.net/profile/Sandis-Laime/publication/329610365_Svetupe_Livs'_Offering_Cave_Svetupes_Libiesu_Upurala/links/5c862098299bf1268d4fb897/Svetupe-Livs-Offering-Cave-Svetupes-Libiesu-Upurala.pdf

Noriņa, Rasma: Vidzemes lībiešu dzimtas. Bisnieki, Hirši, Priediņi, Martinsoni. No 18. gs. līdz mūsu dienām. 2018.

Pajusalu, Karl: Kuidas äratada keelt: salatsiliivi väljavaateid. Teoksessa Harri Mantila, Merja Karjalainen & Jari Sivonen (eds.), Merkityksen ongelmasta vähemmistökielten oikeuksiin. Juhlakirja professori Helena Sulkalan 60-vuotispäivänä. Acta Universitas Ouluensis. B Humaniora 79, 2007.

Pajusalu, Karl: Conserning Salaca Livonian as a southern Finnic dialect. Teoksessa Pa somugru pēdam Baltijas jūras krastā, 2009.

Pajusalu, Karl, Krikmann, Arvo & Winkler, Eberhard: Lexical Relations between Salaca Livonian and Estonian Dialects. Teoksessa: Linguistica Uralica 45, 2009.

Pajusalu, Karl: Salatsi liivi keel. Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

Pajusalu, Karl: The Relationship between Salaca Livonian and Courland Livonian Dialects. Teoksessa:

Valts Ernštreits & Karl Pajusalu (toim.): Studies on Livonian. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri 5/1, 2014.

Pajusalu, Karl & Sutrop, Urmas: Medieval Livonian County Metsepole and the Historical and Linguistic Border between Livonian and Estonians. Teoksessa Linguistiva Uralica 45, 2009.

Pajusalu, Karl & Winkler, Eberhard: Salatsi liivi keele teejuht. Tartu ülikooli kirjastus, 2023.

Rudzīte, Mārta & Karma, Tõnu: Millal oli Liivimaal veel kuuluda liivi keelt? Teoksessa Congressus tertius internationalis fenno-ugristarum Tallinae habitus, 1975.

Rudzītis, Laimonds: Vidumā Līvõkēļ, Līvli 9, 1933.

Sjögren, Johann Andreas: Joh. Andreas Sjögren’s Gesammelte Schriften. Band II, Teil 1: Livische Grammatik nebst Sprachproben. Im Auftrage der Kaiserlichen Akademia der Wissenschaften bearbeitet und mit einer historisch-ethnographischen Einleitung versehen von Ferdinand Joh. Wiedemann. St. Peterburg, 1861.

Sjögren, Johann Andreas: Joh. Andreas Sjögren’s Gesammelte Schriften. Band II, Teil 2: Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch. Im Auftrage der Kaiserlichen Akademia der Wissenschaften bearbeitet und mit einer historisch-ethnographischen Einleitung versehen von Ferdinand Joh. Wiedemann. St. Peterburg, 1861.

Suhonen, Seppo: Salatsi liivi keele küsimusi. Teoksessa Karl Pajusalu & Tõnu Tender (toim.): Õdagumeresoomõ veeremaaq. Võro Instituudi Toimõtiseq 6, 1999.

Sutrop, Urmas: Liivlaste Metsepole maakonna ulatusest põhja suunas muistse iseseisvuse ajal. Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

(useita kirjoittajia:) Vidzemes Svētupe mītiskajā un reālajā kultūrtelpā, 2015. Artikkelikokoelma, tekstit sekä latviaksi että englanniksi.

Viitso, Tiit-Rein: Livonian and Leivu: Shared Innovations and Problems. Teoksessa Linguistica Uralica 45, 2009.

Vääri, Eduard: Liivinmaan liivin kielestä. Teoksessa Congressus Octavus Internationalis Fenno-Ugristarum IV. Sessiones sectionum: Syntaxis et semantica & Contactus linguistici et status hodiernus linguarum & Cetera linguistica, 1996.

Winkler, Eberhard & Pajusalu, Karl: Salis-Livisches Wörterbuch. Linguistica Uralica, Supplementary Series. Volume 3, 2009.

Winkler, Eberhard & Pajusalu, Karl: Salis-Livisch I: J.A. Sjögren Manuskript. Veröffentlichtungen der Societas Uralo-Altaica 88. Harrassowitz Verlag, 2016.

Winkler, Eberhard & Pajusalu, Karl: Salis-Livisch II: Grammatik und Wörterverzaichnis. Mit einem Anhang uz den salis-livischen Sprichwörtern. Veröffentlichtungen der Societas Uralo-Altaica 89. Harrassowitz Verlag, 2016.

Winkler, Eberhard: Salis-livisches Sprachmaterialen. Veröffentlichungen des finnisch-ugrischen Seminars an der Unversität München. Serie C. Band 21, 1994.

Winkler, Eberhard: Ältere livische Sprachmaterialen. Veröffentlichungen des finnisch-ugrischen Seminars an der Unversität München. Serie C. Band 22, 1999.

Winkler, Eberhard: Salis-Livisch III: Etgänzungen, frühe Quellen und Geschichte. Veröffentlichtungen der Societas Uralo-Altaica 91. Harrassowitz Verlag, 2019.

Zemītis, Guntis: Liivlased. Vanim ajalugu (10.–16. sajand) Teoksessa Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koost. ja toim.): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur, 2011.

Lukusuositus

Kerran olin taivaan suolajärvi – liiviläisen nykyrunouden antologia. Aviador, 2022. Ķempi Kārlin runot Olli Heikkosen hienoina suomennoksina.

Nähtävyydet

Staicelen muistomerkki / Piemineklis Vidzemes lībiešiem

Staicelen kolmen “maan” eli Viron, Latvian ja “liiviläisten maan” rajan -muistomerkki. 2004 paljastetun muistomerkin tekivät kuvanveistäjäpariskunta Zigrīda Rapa ja Juris Raps.

Lähde: Redzēt.lv

sg. transl.	ēzmiks/esmiks “ensimmäiseksi”
sg. komit.	kiruk “kirveen kanssa”
sg. abess.	näemat “näkemättä”
sg. instr.	jalin “jalan, jalkaisin”

prees.	ap sā ”ei saa”	ab uo ”ei ole”
imperf.	is tul ”ei tullut”	iz uo ”ei ollut”