Kuurinmaanliiviläiset: Ihmiset, kulttuuri, kirjallisuus, nähtävyydet

Ihmiset

Liivin kielessä liiviläistä tarkoittava sana on joko kalāmīez (jonka merkitys on myös ”kalamies, kalastaja”) tai rāndali (jonka merkitys on myös ”rantalainen”). Nykyisin käytettään myös sanoja līvli tai līvõz.

Latvian kielessäkin on kaksi liiviläistä tarkoittavaa sanaa eli joko lībietis tai līvs.

*Muutamat henkilöt ja Liivin instituutti ihan ymmärrettävistä syistä levittävät sellaista käsitystä, että nykyisinkin olisi vielä ihmisiä, jotka puhuvat äidinkielenään kuurinmaanliiviä. Tällaisia ovat ainakin kaksi keski-ikäistä naista eli Julgī Stalte ja Gita Kūla, jotka ovat jo pieninä lapsina kuulleet, miten isoisä Oskars Stalts (Julgī) tai isoäiti Elfrīda Žagare (Gita) puhuivat sukulaisten, ystävien kanssa liiviä. Totuus on kuitenkin se, että kummankin daamin äidinkieli on latvia. Sekä Julgī että Gita ovat kuitenkin oppineet liivin kielen ääntämyksen ja perusasiat jo pikkulapsina, pitäneet yllä ja jopa parantaneet kielitaitoaan ja mikä hienointa opettaneet myös omille lapsilleen liiviä.

Tunnettuja liiviläisiä

Alfons Bertholds / Alfon Berthold (1910–1993)

Syntyi Vaidessa legendaarisessa Žonakin talossa. Opiskeli kalastusta ja suomea 1920-luvulla suomalaisten tuella Tuusulan kansanopistossa ja Virolahden kalastuskoulussa. Kalastaja ja kieliopas, jonka liivinkielisiä runoja julkaistiin mm. Līvlissä ja antologiassa Es viltīgāks par tevi, menca!

Viktors Bertholds / Viktor Berthold (1921–2009) 

Kotona puhuttiin vain liiviä, joten kouluun mennessään Viktor ei osannut sanaakaan latviaa. Toisen maailmansodan aikana hän piileskeli metsissä. Sodan jälkeen hän työskenteli muun muassa kalastajana, autonkuljettajana ja satamavalvojana. Hänet tunnettiin myös kansanparantajana ja suosittuna suomalaisten ja virolaisten tutkijoiden kielenoppaana. 

Kun Viktor vuonna 2009 kuoli, niin mm. Virossa ja Suomessa uutisoitiin viimeisen (äidinkielisen) liiviläisen kuolemasta.

Gundega Blumberga (s. 1948)

Pitkän linjan journalisti ja palkittu kustannustoimittaja. Kymmenien ja kymmenien kirjojen toimittaja, useiden latvialaisten kirjailijoiden ja kustantamojen luottokustannustoimittaja. Liivin kulttuurikeskuksen perustaja, pitkäaikainen johtaja ja organisaattori. Seuraavien liiviläisjulkaisujen tekijä. Gundegan tytär on tutkija Renāte Blumberga ja isoisä Pēteris Dišlers / Pētõr Dišler oli yksi Liivin liiton perustajista. Sukujuuret Liivinrannan Pitrõgin kylässä.

Renāte Blumberga (s. 1971)

FT, historiatieteiden tohtori, väitellyt Latvian yliopistossa. Yksi Liivin kulttuurikeskuksen perustajista. Asuu Riiassa, mutta asunut myös Helsingissä ja Tallinnassa. Työskennellyt tutkijana Latvian yliopiston Latvian historian instituutissa ja Liivin instituutissa. Nykyisin vapaa tutkija ja Liivin kulttuurikeskuksen ylläpitämän Livones.net-portaalin tekijä. Osaa liivin kieltä.

Johtava liiviläisten etnohistorian ja kulttuurihistorian tutkija. Satojen liiviläisten historiaa, etno-, henkilö- ja kulttuurihistoriaa käsitelevien artikkelien ja tekstien kirjottaja, joita on julkaistu pääasiassa latviaksi Liiviläisten vuosikirjoissa ja Livones.net-portaalissa, mutta myös liiviksi, englanniksi, viroksi, võroksi ja suomeksi eri julkaisuissa.

Vuonna 2013 Renāte Blumberga sai tutkimuksestaan ja kirjastaan

Lībieši: vēsture, valoda un kultūra Baltian maiden yhteisen

tiedepalkinnon.

Tärkeimmät julkaisut: Katso: Tietokirjallisuutta.

Renāte kertoo Koneen säätiön tekemässä videossa tutkimustensa teemoista ja teosta.

www.youtube.com/watch?v=SWAtbMl1vrY

Baiba Damberga (s. 1957)

Kuvataiteilija/graafikko, taideopettaja ja kirjailija. Kirjoittaa erityisesti lyriikkaa liiviksi ja proosaa latvian kielen ns. liiviläismurteella. Taiteessaan hänellä on paljon liiviläisaiheita. Yksi Liivin kulttuurikeskuksen perustajista. Liiviläisaktivisti Pētõr Dambergin veljentytär.

Pēteris Dambergs / Pētõr Damberg (1909–1987)                           

Katso kaunokirjallisuus!

Emma Ērenštreite (1912–1987) 

Jāņ Prints vanhemman tyttärentyttärentyttärentytär. Hänen aloitteestaan perustettiin 1972 laulukuorot Kāndla (Ventspilsissä) ja Līvlist (Riiassa).

Ieva Ernštreite (s. 1950)

Legendaarisen Prints-suvun jäsen Ieva Ernštreite on koulutukseltaan englannin kielen opettaja, mutta myös pitkän linjan liiviläisaktivisti. Ieva toimi pitkään eli vuosina 2012–2025 Liivin liiton puheenjohtaja. Ieva Ernštreiten veli Jānis Ernštreits (s. 1942) on tunnettu kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi.

Valts Ernštreits (s. 1974)

Kielentutkija, runoilija, nuorempana hieman myös kuvataiteilija ja nykyisin Liivin instituutin johtaja. Legendaarisen Prints-suvun jälkeläinen. Liivin kirjakielen kehittäjä. Nykyisin keskittynyt liivin kielen digitaalisin työkalujen kehittämiseen. Yksi Liivin kulttuurikeskuksen perustajista. Väitöskirja viroksi ja kirja latviaksi (kääntänyt Bille). Väitellyt Tarton yliopistossa. Aktivisti, joka on saanut Norjan, Suomen, Viron ja Latvian kunniamerkit.

Ģirts Gailītis (s. 1972)

Liivin liiton nykyinen puheenjohtaja. Musiikkimies: Lōja-kuoron perustaja, kuoronjohtaja, kuorolaulaja, sovittaja, musiikkiperinteen tutkija.

Ilmārs Geige (s. 1942)

Liiviläisaktivisti, entinen Liivin liiton Ventspilsin ryhmän johtaja, poliitikko, mm. Latvian parlamentin jäsen,  UNISEFin kansallisen komitean puheenjohtaja. Työskennellyt korkeissa asemissa mm. Latvian oikeusministeriössä ja presidentin hallinnossa.

Hilda Grīva (1910–1984)

Hilda Grīva (s. Cerbaha) puhui lapsesta alkaen kolmea kieltä, liiviä, latviaa ja viroa (äiti oli Virosta). Opiskeli suomalaisten tuella vuodesta 1927 musiikkia ja suomea Tuusulan kansanopistossa ja Heinolan seminaarissa. Hyvistä suunnitelmista huolimata Hilda ei päässyt opettamaan liiviläislapsia Liivinrantaan, vaan toimi opettajana Venstpilsissä ja Talsissa.

Ventspilsin Kāndla-kuoron taiteellinen johtaja kuolemansa saakka. Siskontytär on Maija Norenberga.

Paulīne (Poulīn) Kļaviņa (1918–2001). Viime vuosikymmenten tunnetuimpia liiviläisiä, erinomainen liivin kielen ja perinteen taitaja. Useiden tutkijoiden tärkeimpiä liivin kielen informantteja. Liiviläisen Līvlist-kuoron perustajia ja kantavia voimia vuosikymmenten ajan.

Grizelda Kristiņa (1910–2013) Viimeinen äidinkielenään liiviä puhunut ihminen. Vuonna 1944 pakeni Latviasta ja asui suurimman osan elämäänsä Kanadassa. Grizelda kirjoitti myös runoja liiviksi. 1930-luvun alussa opiskeli Suomessa Lahden kansanopistossa ja Orimattilan kotitalousopistossa. Syntynyt Vaidessa Žonakin talossa.

Andrejs Launics / Aņdrõks Launits (1817–1903)

Vaidin kylässä syntynyt Launits oli Polmanisin ohellä toinen keskeisistä A.J Sjögrenin käyttämistä varhaisimmista kuurinmaanliivin länsimurteen kielenoppaista. Launits lähetti Sjögrenille 1853 laatimansa laajan latvian- ja liivinkielisen kuvauksen liiviläisten tapakulttuurista.

Mārtiņš Lepste / Maŗt Lepste (1881–1958)

Mart Lepste syntyi Lielirben/Īran kylässä. Opiskeli merikouluissa, osallistui Venäjän-Japanin sotaan. 1920- ja 1930- luvulla asui Irēn kylässä, jolloin oli Liivin liiton keskeisiä vaikuttajia alusta alkaen ja liiton puheenjohtaja 1924–1933. Liiviläisaktivisti, vuosien ajan ainoa liivin kielen opettaja Liivinrannan kylissä.

Ieva Neilande (1941–2006)

Emma Ērenštreite tytär eli kuuluisan Prints-suvun jälkeläinen. Uudelleen toimintansa vuonna 1988 aloittaneen Liivin liiton uuden kauden ensimmäinen puheenjohtaja.

Nika Polmanis / Nikā Polmaņ (1823–1903)

Syntyi Vaidin liiviläiskylässä, opiskeli Irlavan opettajaseminaarissa, toimi kouluopettajana Kuoštrõgin ja Kūolkan liiviläiskylissä sekä lukkarina Irēn kirkossa. Toimi sekä A.J. Sjögrenin että F.J. Wiedemannin kielioppaana heidän Kuurinmaan matkoillaan 1846, 1852 ja 1858. Käänsi Matteuksen testamentin kuurinmaanliivin itämurteelle; vrt. Printsien käännös länsimurteelle. Käännös ilmestyi 1863 Lontoossa.

Muutti 1860-luvulla Venäjälle Novgorodin kuvernementtiin, missä asui elämänsä loppuun saakka.

Jāņ Prints vanhempi, Jānis Princis, isä (1796–1868)

Jāņ Prints nuorempi, Jānis Princis, poika (1821–1904)

Pētõr Prints, Pēteris Princis (1831–1889)

Katso kaunokirjallisuus!

Zoja Sīle (s. 1950)

Liiviläisaktivisti, liivin kielen opettaja ja liivin kielen Lībiešu valodas ābece -oppikirjan tekijä. Opettaa edelleenkin liivin kieltä Vešprāiga-kursseilla Riiassa. Ollut pitkäaikainen Līvlistin laulaja.

Zojan aviomies Edgars Sīlis (1949–2017) oli merkittävän Liivinrannan ihmisten elämään vaikuttaneen Līvõd Rānda -kulttuurihistoriallisen alueen johtaja.

Kārlis (Kōrli) Stalte (1870–1947) Katso kaunokirjallisuus!

Dainis, Helmī ja Julgī Stalte. Muusikkosuku: äiti, isä ja tytär

Helmī Stalte (1949–2023)

Dainis Stalts (1939–2014)

Julgī Stalte (s. 1978)

Kuoronjohtamista opiskellut Helmī Stalte ja hänen sukunimensä ottanut aviomiehensä Dainis lauloivat aluksi Līvlist-kuorossa, mutta perustivat 1976 oman Skandinieki-kansanmusiikkiyhtyeen. Laulavan vallankumouksen aikana latvialaista ja liiviläistä kansanmusiikkia esittäneestä yhtyeestä tuli tunnettu ja Dainis Staltsista jopa kansanedustaja. Heidän jalanjälkiään ovat seuranneet myös heidän lapsensa Dāvis (isänsä tavoin myös poliitikkona) ja Julgī Stalte, joka nykyisin laulaa yhdessä myös omien tyttäriensä kanssa, myös Skandinieki-yhtyeessä. Hän myös johtaa Skandinieksia.

Valda Marija Šuvcāne (1923–2007) ja Baiba Šuvcāne (s.1947)

Äiti ja tytär. Valda Marija Šuvcāne on kotoisin Lielirben kylästä ja hän oli viimeisiä suuria kielentutkijoiden käyttämiä kielenoppaita, tytär Baiballe hän ei valitettavasti opettanut omaa äidinkieltään. Sekä Valda että Baiba ovat kirjoittaneet useita liiviläisiin liittyviä latviankielisiä teoksia, lähinnä populaaritieteellisiä kirjoja, myös Liivinrannan eri kyliä esitteleviä teoksia.

Edgars Vālgamā / Edgar Vaalgamaa (1912–2003), Didrõk Volganskin poika, koulutettiin Suomessa liiviläisten papiksi, mutta joutui sodan takia jäämään papiksi Suomeen. Latvian kansalliseepoksen suomentaja ja Suomen tunnetuin liiviläinen.

Didriķis Volganskis / Didrõk Volganski (Vālgamā, Valgums; 1884–1968) kalastaja ja yrittäjä, Liivin liiton perustajia ja sen puheenjohtaja 1933–1936.

Kulttuuri

Laulukuorot ja musiikkiyhtyeet

Ensimmäinen liiviläisten kuoro perustettiin jo 1922 Margarete Stalten johdolla. Virallisesti siitä tuli Liivin liiton kuoro. Se kävi esiintymässä myös mm. Virossa. Mutta jo vuonna 1923 liiviläisillä oli neljä eri kuoroa. Vuonna 1924 Mazirbessa/Irēllä järjestettiinkin liiviläisten omat laulujuhlat.

Aktiivisempi musiikkitoiminta alkoi kuitenkin vasta neuvosto-kaudella. Aluksi jokaisessa kuorossa ja musiikkikollektiivissa oli mukana myös liiviä osaavia liiviläisiä, mutta nykyisin tilanne on täysin toinen.

Tärkeimmät kuorot ja lauluyhtyeet

Kāndla, Ventspils, 1972–

Līvlist, Riika, 1972–

Kansanmusiikkiyhtye Skandinieki, Riika, 1976–

Yhtyeen perustivat aiemmin Līvlist-kuorossa laulanut aviopari Helmī Stalte ja Dainis Stalts. Nykyisin kantava voima on heidän tyttärensä Julgī Stalte. Staltien perheyhtye julkaisi 1998 Līvõd lōlõd -cd-levyn. 

Vīm “sade”, 1994 perustettu Liivin kulttuurikeskuksen nuorten yhtye. Vīmin ryhmästä kasvoi myöhemmin Kōla “saari”, jonka jäseniä olivat kuvataitelija-kirjailija Baiba Damberga ja hänen kolme tytärtään.

Kalā Jeng “kalan henki” oli Julgī Stalten 1998 perustama nuorten yhtye, jonka pohjalta Julgī perusti jo seuraavana vuonna yhä toimintaansa jatkavan Tuļļi Lum “tulinen lumi” -kansanmusiikkiyhtyeen, joka on esiintynyt myös mm. Suomessa ja Virossa ja tähän mennessä nauhoittanut useita kappaleita ja julkaissut vuonna 2000 virolaisten muusikoiden avustamana Tulli lum -levyn.

Laula, kūolkalaisten vuonna 2001 perustettu yhtye

Rāndalist “rantalaiset; liiviläiset”, Ventspilsin kulttuurikeskuksen liiviläisyhtye, 2004–

Nurmorkestõr, valokuvaaja ja muusikko Jānis Mednisin johtama, Riiassa 2008 perustettu nuoremman polven liiviläisten ja ystävien musiikkikollektiivi.

Nūrka lapst. Alun perin liivin kielen kesäkurssille osallistuneista lapsista ja nuorista 2020-luvulla muodostunut ryhmä, jossa on mukana sekä laulajia että soittajia.

Säveltäjä Raimonds Tiguls ja säveltäjä-laulajatar Elīna Ose ovat 2010-ja 2020-luvulla kirjoittaneet musiikkia liiviläisten nykyrunoilijoiden sanoihin.

Elīna Ose esittää yhtyeensä kanssa Valts Ernštreitsin Sadā vīm, sadā -runoon säveltämänsä laulun. 

www.youtube.com/watch?v=M7BupJrrdWM

Kaunokirjallisuus

Jāņ Prints vanhempi (1796–1868) poikineen käänsi liivin kielen Pizan murteelle (länsiliiviksi) Matteuksen evankeliumin, joka ilmestyi Lontoossa 1863. Liivin kielen itämurteelle evankeliumin käänsi Nikā Polmaņ/Nika Polmanis (1823–1903).

Vuonna 1921 julkaistiin Tartossa ensimmäinen Liivi lugemik/ Ežmi Livõd lugdõbrontõz. Jo sen sivuilla oli runoja kolmelta liiviläiseltä: August Skadiņ, Jāņ Belte ja Uļī Kīngamäg.

Maailman ensimmäinen liivinkielinen runokokoelma oli Kōrli (Kārlis) Stalten (1870–1947) Līvo lōlõd, joka julkaistiin Tallinnassa 1924. Stalte oli myös liivinkielisen Uuden testamentin (1937 (ei koko teos) ja 1942 (koko Uusi testamentti) käännöksen tekijä, liiviläisten hymnin sanojen kirjoittaja, Līvlin toimittaja 1933–1939 ja ensimmäisen hengellisten laulujen Līvlist vaimli loulrāntõz (1939)-kokoelman tekijä. Hänen lukukirjansa käsikirjoitus jäi aikoinaan julkaisematta ja Liivin kulttuurikeskus julkaisi sen vasta 2011. Kōrli Stalte oli yksi Liivin liiton perustajista.

Uļi Kīnkamäg eli Uldriķis Kāpbergs syntyi 1869 Pizān kylässä Liivinrannalla ja kuoli vangittuna Ventspilsin vankilassa 1932. Kīnkamäg oli liiviläinen talonpoika, jonka tärkein oppikirja oli raamattu. Hän oli runoilija, ajattelija ja liiviläisaktivisti, joka ei tunnustanut Latvian valtion oikeutta sekaantua liiviläisten asioihin eikä esimerkiksi maksanut veroja tai päästänyt poikaansa Latvian armeijaan. Latvian valtio vangitsi hänet toukokuussa ja jo muutama viikko myöhemmin hän kuoli Ventspilsin vankilassa sydänkohtaukseen. Häntä kutsuttiin pilkallisesti liiviläisten kuninkaaksi. 

Uļin poika Pētõr Kīnkamäg (Pēteris Kāpbergs) oli myöskin runoilija.

Jānis Belte /Jāņ Belte (1893–1946) Katso kuvataide!

Pēteris Dambergs / Pētõr Damberg (1909–1987)

Runoilija, kääntäjä, kieliopas, kielen kehittäjä, opettaja, kansanrunouden kerääjä, yksi Līvli-lehden tekijöistä ja Jemakīel lugdõbrāntõz skūol ja kuod pierast -oppikirjan (1935) tekijä. 

Baiba Damberga (s. 1957) on kuvataiteilija/graafikko, taideopettaja ja kirjailija. Kirjoittaa erityisesti liiviksi lyriikkaa ja latvian kielen ns. liiviläismurteella myös proosaa. Vuonna 2020 ilmestyi Baiban Es un cit Es -niminen kaksikielinen (liivi-latvia) runokokoelma Liivin kulttuurikeskuksen julkaisemana.

Baiba Damberga lukee oman runonsa Kōd kīelkõks ma sīndiz liiviksi ja suomentaja Olli Heikkonen suomennoksensa “Synnyin kahteen kieleen” samasta runosta.

www.facebook.com/watch/?v=666855503968130

12.9.1978 avattiin Pizān kylän hautausmaalla muistokivi kaikille länsiliiviksi kirjoittaneille runoilijoille ja kirjailijoille.

Liiviläisen kirjallisuuden uuden ajan ensimmäinen suurhanke oli suuren liiviläisen runoantalogian julkaiseminen vuonna 1998. Silloinen Liivin kulttuurikeskuksen johtaja Gundega Blumberga ja Valts Ernštreits kokosivat 216-sivuisen antologian, jolle annettiin nimeksi Ma akūb sīnda vizzõ, tūrska – Es viltīgāks par tevi, menca!

Seuraava antologia oli Kui sūolõbõd līvlizt – Kā iznirst lībieši. Se on kaksikielinen (liivi-latvia) runoantalogia, jonka Liivin kulttuurikeskus julkaisi vuonna 2011. Mukana mm. on neljä runoilijaa Virosta, Olli Heikkonen Suomesta ja viimeisen äidinkielisen liiviläisen Grizelda Kristiņan liiviksi kirjoittamia runoja. 

Viime vuosina on julkaistu useita nykyliiviläisen runouden pieniä valikoimia, myös englanniksi ja suomeksi. Noissa teoksissa on julkaistu kolmen runoilijan tekstejä, joista yksi on salatsiliiviksi kirjoittava Ķempi Kārl alias Karl Pajusalu ja kaksi muuta kuurinmaaliiviksi kirjoittavaa eli Baiba Damberga ja Valts Ernštreits.

Trilium/Trillium (liivi-eglanti), 2018

Trillium 2.0 (liivi-latvia–viro), 2022

Taiteilijat

Jānis Belte /Jāņ Belte (1893–1946) 

Liiviläisen kuvataiteen klassikko, itseoppinut ?. Myös lyyrikko. Vuonna 2023 ilmestyi Jāņ Belten 130-vuotisjuhlan kunniaksi Belte, se mōļțiji – Belte, tas mālders -kirja ja järjestettiin Liivin kansantalossa laaja hänen taiteensa näyttelyn. Juhlanäyttelyn ja -kirjan julkaisun takaa löytyy kaksi liiviläisten kulttuurielämän veturia Līvõ kultūr sidām ja Līvõd īt.

Andrejs Šulcs (1910–2006) ensimmäinen akateemisen taiteilijakoulutuksen (Latvian taideakatemia) saanut liiviläinen taiteilija.

Muita liiviläiset sukujuuret omaavia taiteilijoita:

Rita Lele (s. 1957), Edmunds Rozenfelds (s. 1972), Varis Lamsters (s. 1974), Tenis Grasis senior (1925–2001), Tenis Grasis junior (1956–2005), Theodors Vangravs (1915–1999), Verners Kariņš (1915–1990), Margareta Šķipsna (1920), Gundega Lalami, Vilnis Blažēvics (1940–1990), Lilita Līce (1948–2022), Ilva Buntika (s. 1963), Valts Ernštreits (s. 1974), Lelde Ozoliņa (s. 1983), Andris Lamsters (s. 1942), Margarita Stāraste-Bordevik (1914–2014), Solveiga Lamstera (1941–2015) ja Atis Petravis-Zariņš (s. 1950).

Baiba Damberga (s. 1957) on kuvataiteilija/graafikko, taideopettaja ja kirjailija. Kirjoittaa erityisesti liiviksi lyriikkaa ja latvian kielen ns. liiviläismurteella myös proosaa. Hänen taiteessaan on paljon liiviläisaiheita.

Ruoka ja juoma

Kuurinmaanliiviläiset ja meri ovat kaksi erottamatonta asiaa – tosin neuvostokaudella pyrittiin Itämerenrannikon kylissä kalastaminen tappaa estämällä pääsy merelle. Kalat ja kalaruoat ovat erottamaton osa liiviläistä ruokakulttuuria. Erityisesti monin eri tavoin valmistetut (ja myös säilötyt) kampelat eli liestād ja silakat eli sīlkõd muodostava perinteisen liiviläisen ruokapöydän perustan.

Liiviläinen sanaparsi: Liestād vel miersõ, bet padā jou tul pǟl. ”Kampelat vielä meressä, mutta kattila jo tulella.”

Paistetut, savustetut, keitetyt, suolatut, kuivat… monin eri tavoin valmistetut kalat ja kalaruoat ovat tuttuja kaikille ja erottamaton osa kesämatkaa Liivinrantaan. Tyypillisin näistä ovat juuri valmistuneet savustetut kampelat. Esimerkkejä kalaruoista: kalārok ”kalakeitto”, vrt. hernerokka; pīkkalād ”suolakalat, suolatut kalat”, esim. pīkliestā ”suolakampela”.

Vaikka Liivinrannan peltomaat ovat pieniä ja hiekkaisia, niin myös viljaa, erityisesti ruista on aina viljelty. Ruisleipä eli riggilēba muodosti kalaruokien ohella liiviläisen ruokavalion perustan. Aitoa liiviläistä ruisleipää vielä tunnetumpi kuurinmaalainen ruisjauhoista valmistettu ruoka on latviaksi sklandrausis eli liiviksi sūrkak (vrt. suuri + kakku). Kyse on karjalanpiirakoiden liiviläisestä serkusta eli se on pyöreä ruistaikinapohjainen piirakka, jonka täytteenä on alimmaisena kerros keitettyä ja murskattua perunaa (sekoitettuna, voihin ja suolaan, munaa ja kuminaa jos haluaa) ja sen päällä kerros keitettyä porkkanamassaa, johon on sekoitettu myös kananmunaa, hapankermaa ja hunajaa tai sokeria. Molemmissa voi käyttää myös mannasurimoita. Ja ruistaikina maustetaan kuminansiemenillä. Uunista tulevat piirakat voidaan nykyisin vielä hipaista hapankermalla, jota on maustettu hunajalla/sokerilla . Päälle hieman kanelia tai kuminansiemeniä ja herkku on valmis.

Lokakuusta 2013 lähtien on sklandrausis on Euroopan Unionin määritelmän mukaan aito perinteinen tietylle alueelle tyypillinen tuote. Kuurinmaalla sekä liiviläiset että roomalaiskatolisen latviaa puhuvan suiti-heimon edustajat leipovat sklandrausis/sūrkak-piirakoita. Ja molempien tuotteet ovat aivan erinomaisia!

Ohraakin on viljelty ja ohramaltaista on tehty itse kotona tietenkin olutta, kuurinmaanliiviksi: vȯl. 

Kihnulaisten ja muhulaisten (h)apurokk-ruokia nimestä alkaen muistuttaa ohrasta ja piimästä valmistettu kuurinmaanliiviläisten appõnrok, vrt. Muhu ja muhulaiset.

ainodizains.wordpress.com/2016/11/30/ziemelkurzemes-libiesu-tradicionalie-edieni

Kansallispuvut

Osa liiviläisistä käyttää ns. muinaispukujen (arkeologisiin löytöihin 1100–1300-luvulta perustuvia) kopioita, mutta tavallisempia ovat käytännössä 1800-luvun jälkipuoliskolla – 1900-luvun alussa syntyneet kansallispuvut, joita käyttävät kuorot, kansantanssijat jne.

Pohjois-Kuurinmaan liiviläisiä kansallispukuja

ainodizains.wordpress.com/2018/06/13/ziemelkurzemes-libiesu-etnografiskais-tautasterps

Elokuvat

Valeria Anderson: Liivi kirjandus. Peeter Damberg. Ringvaade "Nõukogude Eesti" nr 25 (930), september 1968, 5/6; Tallinnfilm.

Vahur Laiapea: Professor Viitso liivlased. Ikoon 2011.

Liivi laulik Rozal Ranne. Filmikroonika 1912-1940 I pool, Filmikroonika. Eesti kultuurfilm. 1940.

Ferdinand Leinbock (Linnus): Liivi rannikult, 1940.

Endel Nõmberg, Ants Vist ja Eduard Vääri: Liivi rannal. 1966. Eesti Televisioon 1970.

Mikko Piela: Viimeiset liiviläiset? Filminor, 1995.

Andris Slapiņš: Lībiešu dziesmas, 1975.

Enn Säde: Liivlaste lood. 1991. On restauroituna DVD-kokoelmassa Lennart Meri soome-ugri rahvaste filmientsükopeedia, 2014.

Ants Vist ja Piret Suurväli: Mu liivlased. Polarfilm, 1998.

Tietokirjallisuutta

Ežmi Livõd lugdõbrontõz jne. eli Esineme, teine, kolmas, neljas ja viies liivi lugemik. Akadeemilise Emakeele Seltsi toimetused, 1921–1926.

Lībiešu gadagrāmata / Līvlizt āigastrōntõz -julkaisu eli ”Liiviläisten vuosikirja”, 1990–2023.

Renāte Blumberga: Etnogrāfiskie materiāli par lībiešiem Somijas avotu krātuvēs. Väitöskirja. Latvijas Universitāte, 2002.

Renāte Blumberga: Lībieši dokumentos un vēstulēs: Somijas zinātnieku ekspedīcijas pie lībiešiem. Latvijas vēstures institūta apgāds, 2006.

Renāte Blumberga: A. J. Sjögren’s expeditions to the Livs. Teoksessa M. Branch, ed. Defining self: essays on emergent identities in Russia seventeenth to nineteenth centuries. SKS 2009.                                                 

Renāte Blumberga: Liiviläisten etninen identiteetti ja liivin kieli. Teoksessa Võro instituudi toimõndusõq 14, 2001.

Renāte Blumberga: Lībiešu tautas nama vēsture. No ieceres līdz atklāšanai. Laaja monografia Liivin kansantalosta ja sen rakentamisesta. LU Akadēmiskais apgāds, 2021.

Renāte Blumberga, Tapio Mäkeläinen ja Karl Pajusalu (koostanud ja toimetanud): Liivlased. Ajalugu, keel ja kultuur. Eesti Keele Sihtasutus, 2011.

Renāte Blumberga, Tapio Mekeleinens un Karls Pajusalu (sastādīji un redaktori): Lībieši. Vēsture, valoda un kultūra. Līvõ Kultūr sidām, 2013.

Saulvedis Cimermanis: Būves un to izmantošana lībiešu ciemos. Laaja artikkelisarja. Līvli 1994–1999.

Saulvedis Cimermanis: Laukstrādnieku dzīves veids Kurzemē un Zemgalē 19. gs. otrajā pusē, 1959.

Saulvedis Cimermanis: Tautas celtniecība Latvijas ainavā, 2020.

Valts Ernšreits: Lībiešu rakstu valoda. Latviesu valodas aģendūra & Līvõ Kultūr sidām, 2011.

Lauri Kettunen: Suomen heimon kirja kouluille ja kodeilla. WSOY, 1931.

Lauri Kettunen: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung. Suomalais-ugrilainen Seura, 1938.

Lauri Kettunen: Tieteen matkamiehenä. Kaksitoista ensimmäistä retkeä 1907–1918. WSOY, 1945

Lauri Kettunen: Hauptzüge der livischen Laut- und Formengeschichte: Vervollständigter Sonderabdruck aus der grammatischen Einleitung des livischen Wörterbuches. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1947.

Lauri Kettunen: Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä. Murrosvuodet 1918–1924. WSOY, 1948.

Lauri Kettunen: Matkapakinoita ja muita muistelmia 1925–1960. Helsinki, 1960.

Lauri Kettunen: Liivi. Teoksessa Suomen lähisukukielten luonteenomaiset piirteet. Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksia 119, 1960.

Väinö Kyrölä: Suomalaiset liiviläisten asialla. Heimotyön historiaa. Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahaston säätiö, 1979.

Oskar Loorits: Liivi rahva mälestuseks. Reisivesteid ja ülevaateid. Loodus, 1938.

Oskar Loorits: Liivi rahva usund. I-III ja IV-V. Uusintapainokset, 1998 ja 2000.

Oskar Loorits: Volklieder der Liven. Õpetatud Eesti Seltsi toimetused XXVIII, 1936.

Oskar Loorits: Livische Märchen- und Sahenvarianten. Suomalainen Tiedeakatemia, 1926.

Dženeta Marinska: Ziemeļkurzemes lībiešu tradicionālie ēdieni. Līvõd Īt, 2016.

Julius Mägiste: Muistoja Liivinrannasta. Liivin kieltä Ruotsista. SUST 250. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2006. 

Julius Mägiste: Liiviläisiä tekstejä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1964.

Vilho Niitemaa ja Kalervo Hovi: Baltian historia, 2. täyd. p., Tammi, 1991.

Patrick O’Rourke: Lounaisitämerensuomi: lounaisten itämerensuomalaisten kielten murteellinen kehitys. Väitös Tarton yliopistossa 30.10.2025.

dspace.ut.ee/server/api/core/bitstreams/cb577ba8-0271-4303-a800-f88c396169b5/content

Lauri Posti: Grundzüge der livischen Lautgeschichte. Mémoires de la Société Finno- Ougrienne LXXXV. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1942.

Johann Andreas Sjögren: Joh. Andreas Sjögren’s Gesammelte Schriften. Band II, Teil 1: Livische Grammatik nebst Sprachproben. Im Auftrage der Kaiserlichen Akademia der Wissenschaften bearbeitet und mit einer historisch-ethnographischen Einleitung versehen von Ferdinand Joh. Wiedemann. St. Peterburg, 1861.

Johann Andreas Sjögren: Joh. Andreas Sjögren’s Gesammelte Schriften. Band II, Teil 2: Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch. Im Auftrage der Kaiserlichen Akademia der Wissenschaften bearbeitet und mit einer historisch-ethnographischen Einleitung versehen von Ferdinand Joh. Wiedemann. St. Peterburg, 1861.

Seppo Suhonen: Die jungen lettischen Lehnwörter im Livischen. Väitöskirja. Suomalais-ugrilainen seura, 1973.

Baiba Šuvcāne (sastādītāja): Lībiešu krasta stāsti. Jumava, 2012.

Baiba Šuvcāne: Lībiešu krasts. No Ovišiem līdz Melnsilam. Latvijas Mediji, 2017.

Baiba Šuvcāne: Sauc par Vaidi mūsu ciemu. Latvijas Mediji, 2015.

Baiba Šuvcāne: Senais lībieši ciems Kolka. Jumava, 2010.

Valda Marija Šuvcāne: Lībiešu folklora. Jumava, 2003.

Valda Marija Šuvcāne: Mazirbe – mazs ciems jūrmalā. Jumava, 2010.

Tiit-Rein Viitso: Outlines of Livonia Pholology. Teoksessa Zentralinstitut für Sprachwissenschaft. Linguistische Studien, Berlin, 1975.

Tiit-Rein Viitso: Possible prehistoric contacts of Livonian. Teoksessa Linguistica Uralica XXXIV 1., 1998.

Tiit-Rein Viitso: Livonian gradation: types and genesis. Teoksessa Linguistica Uralica XLIII 1., 2007.

Tiit-Rein Viitso: Survey of previous research on Livonia prosody. Teoksessa Linguistica Uralica XLIII 1., 2007.

Tiit-Rein Viitso: Liivi keel ja läänemeresoome keelemaastikud. Eesti Keele Sihtasutus, 2008.

Eduard Vääri: Liivi rahva keel ja meel. Eduard Vääri uurimusi liivlastest ja liivi keelest. Eesti Teaduste Akateemia Emakeele Seltsi toimetised nr. 74, 2016.

Eduard Vääri: Liiviläiset ja liivin kieli. Teoksessa M. Jokipii (toim.): Itämerensuomalaiset. Atena, 1995

Lukusuositus

Kerran olin taivaan suolajärvi – liiviläisen nykyrunouden antologia. Aviador, 2022. Erityisesti Baiba Dambergin ja Valts Ernštreitsin kuurinmaanliivinkieliset runot Olli Heikkosen hienoina suomennoksina. 

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen esittelee ko. teosta www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009000241.html

NB! Korjataan hieman Villeä: Renāte on Blumberga ja Karl on Pajusalu!

© M. A. Castrénin seura

© Tapio Mäkeläinen