Kuurinmaanliiviläiset

Liiviläiset kuvaa eri tutkijoiden (arkeologit, lingvistit sekä latvialaiset että virolaiset) tutkimuksista yhdistelemällä saatua arveltua mahdollista tilannetta noin 1100-luvun puolivälissä (lukuun ottamatta vendien asuinpaikkoja). Yhtenäisellä värillä on merkitty pääasuinalueet, poikkiviivoituksella alueet, joissa eri liiviläisten heimojen ohella on ilmeisesti asunut myös muita kansoja.

Liiviläisiä asui siis ensinnäkin laajalla alueella Kuurinmaan pohjois- ja myös keskiosissa (keski- ja eteläosissa asui myös balttilaista kielimuotoa puhuneita kuršeja). Kuurinmaan pohjoisrannikko on se alue, missä liiviläisyys ja liivin kieli säilyvät elinvoimaisina aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, osittain vielä myöhemminkin.

Kieli

Liivin kielen äänteet ja kirjaimet

a ā ä ǟ b d ḑ e ē f g h i ī (y) (ȳ) j k l ļ m n ņ o ō (ǭ) ȯ ȱ õ ȭ (ö) (ȫ) p r ŗ s š t ţ u ū v z ž (’)

a ā ä ǟ b d ḑ e ē f g h i ī j k l ļ m n ņ o ō ȯ ȱ (ö) (ȫ) õ ȭ p r ŗ s š t ţ u ū v (y) (ȳ) z ž

Kirjainmerkkejä ö ȫ y ȳ käytetään vain vanhoissa ja historiallisissa teksteissä ja katkon merkkiä ’ ja vokaalinmerkkiä ǭ vain oppikirjoissa ja muissa vastaavissa julkaisuissa.

Numerot 1–10

ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim

tēriņtš ”hei, terve”

tienū ”kiitos”

pōlaks ”ole hyvä”

jõvā ūomõg / jõvvõ ūomõgt ”hyvää huomenta”

jõvā pǟva / jõvvõ päuvõ ”hyvää päivää”

nēmiz pǟl / nēmiz sōņ ”näkemiin”

Miina Norvikin ja Tuuli Tuiskin uusi erinomainen Kuurinmaanliivin oppikirja Līvõ kīel optõbrōntõz = Liivi keele õpik on kokonaisuutena luettavissa myös netistä. sisu.ut.ee/liivikeel

Viimeinen äidinkielinen liiviläinen Grizelda Kristiņa kuoli Kanadassa 2013. suomenkuvalehti.fi/ulkomaat/liivinkielisia-ei-enaa-ole-viimeinen-kuoli-103-vuotiaana

Voiko jo käytännössä kuolleen kielen vielä pelastaa?! Ainakin pienten lasten vanhemmat Jānis Mednis Renāte Medne uskovat sen olevan mahdollista:

www.ess.fi/uutissuomalainen/6680569

Kersti Boiko: Līvõ kēļ. Piški optõbrõntõz = Lībiešu valoda. Mazā mācību grāmata. Līvu savienība, 2000.

Pētõr Damberg: Jemakīel lugdõbrāntõz skūol ja kuod pierast. Helsinki, 1935.

Jānis Mednis ja Renāte Medne: Kūldaläpš = Zeltabērns. Līvõd Fond, 2022.

Miina Norvik ja Tuuli Tuisk: Līvõ kīel optõbrōntõz = Liivi keele õpik. Tartu Ülikooli kirjastus, 2023.

Kōrli Stalte: Jelzi sõnā. Ābēd ja īrgandõks lugdõbrōntõz. Jemākīel seļtš; Līvõ Kultūr sidām, 2011.

Zoja Zīle: Lībiešu valodas ābece. SIA ”Likteņstāsti”, 2005.

Sanakirjat

Sjögren, Johann Andreas: Joh. Andreas Sjögren’s Gesammelte Schriften. Band II, Teil 2: Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch. Im Auftrage der Kaiserlichen Akademia der Wissenschaften bearbeitet und mit einer historisch-ethnographischen Einleitung versehen von Ferdinand Joh. Wiedemann. St. Peterburg, 1861.

Lauri Kettunen: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung. Suomalais-ugrilainen seura, 1938.

Valda Šuvcāne ja Elfrīda Žagare: Latviešu-lībiešu sarunvārdnīca = Lețkīel-līvõkīel rõksõnārōntõz. Zvaigzne, 1991.

Valt(s) Ernštreit(s): Līvõkīel-lețkīel, lețkīel-līvõkīel sõnārōntõz = Lībiešu-latviešu, latviešu-lībiešu vārdnīca. Līvõ kultūr sidām, 1999

Valda Šuvcāne ja Ieva Ernštreite: Latviešu-lībiešu-angļu sarunvārdnīca = Lețkīel-līvõkīel-engliškīel rõksõnārōntõz = Latvian-Livonian-English Phrase Book. Līvu(Lībiešu) savienība / Līvõd Īt, 1999.

Tiit-Rein Viitso ja Valts Ernštreits: Līvõkīel-ēstikīel-leţkīel sõnārōntõz = Liivi-eesti-läti sõnaraamat = Lībiešu-igauņu-latviešu vārdnīca. Tartu Ülikool ja Latviešu valodas aģentūra, 2012

Muuta liivin kielestä suomeksi

Aleksi Palokangas: Mistä liivin kielen lainasanat tulevat? (Riho Grünthalin kahden artikkelin perusteella.)

sukukansojenystavat.fi/posts/mista-liivin-kielen-lainasanat-tulevat

Kalevi Wiik: Liivin katko. English Summary: Stadin Livonian. Turun yliopisto. Fonetiikka, 1989.

Eduard Vääri: Liiviläiset ja liivin kieli. Teoksessa: Mauno Jokipii: Itämerensuomalaiset. Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. 1995. 127–146.

Ja viroksi

Tarton yliopiston tutkija Tuuli Tuisk:

www.youtube.com/watch?v=sz2kGMDm_dI

Ja englanniksi

Santra Janhusen tuore väitöskirja: Livonian verbal derivation - Inherited characteristics and contact-induced change.

Historiaa

ehkä noin 2000? vuotta sitten

Myöhäiskantasuomi alkaa hajota. Ensimmäisinä muista eroavat liiviläisten ja ehkä myös etelävirolaisten esivanhemmat. Tällaista jakautumismallia ehtotti professori Tiit-Rein Viitso tutkimuksessaan 2008 ja nyt uudelleen nuoremman polven tutkija Patrick O’Rourke väitöskirjassaan syksyllä 2025.

ensimmäinen vuosituhat ennen ajanlaskumme alkua

Arkeologien (esim. Guntis Zemītis) koko ensimmäisen vuosituhannen eKr. ajan havaita itämerensuomalaisen kulttuurin jatkuvaa kehittymistä Pohjois-Kuurinmaalla

650–800

Nykyisen Grobiņan lähellä on Kuurinmaalla skandinaavien (viikinkien?) asutuskeskus.

800-luvulta alkaen

kirjallisissa lähteissä mainitaan Kuurinmaalla asuvan balttilaisia kuršeja eli kuurinmaalaisia, jotka vähitellen siirtyvät kohti Kuurinmaan pohjoisosaa.

1187

Ruotsalaisten tärkeä keskus Sigtuna hävitetään. Syyllisiksi on epäilty saarenmaalaisia ja heidän liittolaisinaan joko kuurinmaanliiviläisiä tai kuršeja.

1100–1200-luvun

lähteissä ei mainita liiviläisiä Kuurinmaalla, mutta 1200-luvun kirjallisissa lähteissä käytetyt Kuurinmaan kahden pohjoisimman ”maan” (lat. terrae) nimitykset Wanema ja Vynda viittaavat selvästi liiviläisiin (ja vendeihin).

1200-luvun

lähteissä Kuurinmaalla mainitaan kaksi etnistä ryhmää eli kuurilaiset ja vendit, muttei liiviläisiä. Seuraavina vuosisatoina vendejä ei enää mainita, mutta sen sijaan liiviläiset.

1413

Guillebert de Lannoy mainitsee matkakertomuksessaan Kuurinmaalla semgalien, kuurilaisten ja liiviläisten kylät ja sen, että kaikilla kolmella on oma kielensä.

1578

Balthar Russow mainitsee Liivinmaan kronikassaan (1. versio 1578 ja 2. versio 1584) Kuurinmaalla puhuttavan kuurin kieltä ja liivin kieltä.

1846

suomalainen kielentutkija A. J. Sjögrenin tutkimusmatka sekä Liivinmaan että Kuurinmaan liiviläisten luo

1859

Liiviläisten protestit Dundagan kartanoherraa vastaan. Niiden seurauksena useat liiviläisperheet karkotetaan kodeistaan.

1861

Ilmestyvät F. J. Wiedemannin viimeisteleminä A. J. Sjögrenin Livische Grammatik nebst Sprachproben ja Livisch-deutsches und deutsch-livisches Wörterbuch.

1863

Ilmestyy Matteuksen evankeliumin käännökset Kuurinmaan liivin itämurteella ja länsimurteella eli ensimmäiset liivinkieliset kirjat.

1914–1918

Ensimmäinen maailmansota. Liiviläiset joutuvat lähtemään kotikylistään aina Viroon ja Venäjälle saakka.

1920

Professori Lauri Kettusen ja opiskelija Oskar Looritsin ensimmäinen tutkimusmatka Liivinrannan alueelle.

1923

Liivin kieltä aletaan opettaa vapaaehtoisena aineena eräissä Liivinrannan kouluissa.

2.4.1923

Perustetaan Irēllä Līvõd Īt eli Liivin Liitto eli Līvu savienība.

18.11.1923

Otetaan käyttöön Liivin Liiton sini-valko-vihreä lippu, josta myöhemmin muodostuu kaikkien liiviläisten tunnus.

1924

Ilmestyy ensimmäinen liivinkielinen runokokoelma Kōrli Stalten Līvõd Lolõd.

9.8.1931

Ensimmäinen liivinkielinen jumalanpalvelus.

23.12.1931

Ilmestyy liivinkielisen Līvli-lehden ensimmäinen numero.

1935

Ilmestyy Pētõr Dambergin liivin kielen oppikirja/lukukirja.

1938

Ilmestyy Helsingissä Lauri Kettusen tekemä Liivin kielen sanakirja.

6.8.1939

Avataan/valmistuu arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema Liivin kansantalo.

1939/1940–1944

Toinen maailmansota. Liiviläiset joutuvat pakenemaan kotikylistään, osa päätyy pakolaisiksi USAhan, Kanadaan ja Australiaan saakka.

1940

Neuvostovalta lopettaa Liivin Liiton toiminnan.

1942

Ilmestyy Kōrli Stalten liiviksi kääntämä Uusi Testamentti. Sodan takia lähes koko kirjan painos jää tuolloin jakamatta liiviläisille.

1972

Liiviläisten laulukuorot Līvlist Riiassa ja Kāndla Ventspilsissä aloittavat toimintansa.

26.11.1988

Liivin Liitto aloittaa uudelleen toimintansa.

6.8.1989

Liivin kansantalon 50-vuotisjuhlat. Siitä lähtien kansantalossa ja sen piha-alueella vietetään joka vuosi elokuun ensimmäisenä lauantaina Līvõd Pivād -liiviläisten (kansallis)juhlaa.

4.2.1991

Perustetaan kulttuuris-historiallinen alue Līvõd rānda.

elokuu 1992

Alkaa uudelleen ilmestyä Līvli-lehti.

Instituutiot

Liivin Liitto

livod.savieniba@gmail.com

www.facebook.com/profile.php?id=61577750560765

Liivin Liitto, Liiviläisten liitto eli Līvõd Īt eli Līvu savienība perustettiin 2.4.1923, lakkautettiin neuvostoviranomaisten toimesta 1940 ja perustettiin uudelleen 26.11.1988.

Kuurinmaanliiviläisten keskeisin ja tärkein järjestö, jonka alkuvuosien merkittävin työ oli Liivin kansantalon rakentaminen ja viimeisen reilun 25 vuoden aikana kansantalon kunnostaminen, liiviläisten juhlien järjestäminen siellä vuosittain elokuun ensimmäisenä lauantaina ja Liivin lipun juhlien järjestäminen joka vuosi 18.11.

Liitto sai virallisesti takaisin kansantalon 1.1.2000.

Liivin liitolla on paikallisosastot Kolkassa, Mazirbessä, Riiassa ja Ventspilsissä.

Liivin liiton nykyinen puheenjohtaja on liiviläinen kuoronjohtaja Ģirts Gailītis.

Liivin kulttuurikeskus

livones.net

Liivin kulttuurikeskus eli Līvõ kultūr sidām perustettiin aktiivisten keski- ja nuoremman polven liiviläisten toimesta 1994. Alkuvuosina yhdistyksen puheenjohtajia olivat Gundega Blumberga ja Valts Ernštreits, nykyisin kulttuurihistorioitsija-kansantieteilijä, FT Renāte Blumberga. Heidän lisäkseen kulttuurikeskuksen keskeisiä toimijoita on alusta alkaen ollut myös kuvataiteilija ja kirjailija Baiba Damberga.

Līvõ kultūr sidām jakaa tietoa liiviläisistä tekemällä liiviläisten keskeisintä infokanavaa livones.net -sivustoa sekä julkaisee kirjoja, järjestää näyttelyitä.

Kulttuurikeskus ja sen jäsenet ovat tehneet ja julkaisseet useita viime vuosien keskeisimpiä liiviläisjulkaisuja, mm. Baiba Dambergan runokirja: Es un cit es, 2020, Renāte Blumbergan, Baiba Dambergan ja Jānis Belten taide- ja runokirja: Belte, tas mālders, 2023 ja Renāte Blumbergan monografia liivin kansantalosta: Lībiešu tautas nama vēsture, 2021.

Liivin instituutti

www.livonian.lv/lv/sakums

Liivin instituutti, virallisesti: Latvijas Universitātes Lībiešu institūts avattiin suurin odotuksin 21.9.2018. Instituutista ei kuitenkaan tullut itsenäistä instituuttia, vaan nykyisin se toimii Latvian yliopiston humanistisen tiedekunnan alaisuudessa.

Juridisen aseman epämääräisyys, rahoituksen suuri riippuvuus projektirahoista, johtavien työntekijöiden epäkunnioittava suhtautuminen liiviläisiin ja heidän organisaatioihinsa, todellisen henkilökunnan vähäisyys ja johto ovat valitettavasti haitanneet instituutin toimintaa alusta alkaen, vaikka varsin paljon on saatu aikaankin, ulkopuolisille ehkä merkittävimpänä Liiviläisen kulttuuriperinnön vuosi 2023.