Lutsit, Lutsi maarahvas ja Lutsimaa

Lutsien eli Lutsi maarahvaan (entinen) asuinalue eli Lutsimaa sijaitsee Itä-Latviassa Latgalessa Ludzan (vrt. nimi Lutsi) kaupungin ympäristössä.

Lutsien kylät kartalla. Lähde: Viron kielen instituutti.

arhiiv.eki.ee/knab/krt_lutsi.html

Ihmiset

Lutsi: lutsiq, viroksi: lutsi: lutsid ja suomeksi varsin vakiintuneessa muodossa: lutsi: lutsit.

Rinnakkaisnimitys on Lutsi maarahvas. HUOM! ennen kuin nimitykset eestlane ja eesti keel alkoivat levitä, virolaiset väittivät puhuvansa maakeel-nimistä kieltä ja olevansa maarahvas. Vrt. myös toiset kielisaaret: Leivu maarahvas ja Kraasna maarahvas ja tutkijoiden aivan viime vuosina käyttöön ottamat ilmaukset Räisaku maarahvas ja Atsele maarahvas.

Kieli

Ma sinnu salli! = Rakastan Sinua!

Kynelem lutsi kīlt! = Puhutaan lutsia!

Ma elä Ludzihn / Lätihn = Asun Ludzassa / Latviassa

Ahi um pallav = Uuni on kuuma

Ähne sīvaq ummaq mustaq = Käen siivet ovat mustat

Ydagu valu um illos = Illan valo on kaunis

Kādzaq ummaq pikäq = Housut ovat pitkät

Ezä um armas = Isä on rakas

Poig saļd immä = Poika rakastaa äitiä

Jiu vezi um küļm = Joen vesi on kylmä

Nāņe istus ni myitles = Nainen istuu ja miettii

ma, sa, tä = minä, sinä, hän

mī/mīq, tī/tīq = me, te

sjō, tā, tū = tämä, tuo, se

njōq, nāq, nūq = nämä, nuo, ne

ole, olt, um = olen, olet, on

olem, olt, ummaq = olemme, olette, ovat

ole-eiq = en/et/ei/emme/ette/eivät ole

ole-es = en/et/ei ollut /emme/ette/eivät olleet

jū / jūm / jei / jeim = juon / juomme / join / joimme

laulat / laulat = laulat / laulatte

lauliq / lauliq = lauloit / lauloitte

vytt / vytvaq = ottaa / ottavat

sei / seim = söin / söimme

tule / tulevaq = tulee / tulevat

lutsilane = lutsi, lutsilainen

mārahvas = lutsit, lutsilaiset, maarahvas

lutsi kīļ / mākīļ = lutsin kieli (maakieli)

Lutsin kielellä on/oli kolme murreryhmää, jotka on nimetty niiden keskustaajamien mukaan: Põlda (Pilda/Pylda), Nirza (Nerza/Nierza) ja Määrdina (Mērdzene/ Mērdzine), joista kaikkein parhaiten ja pisimpään säilyi eteläinen ryhmä. Näiden kolmen ryhmän murre-erot ovat melko suuret ja osa tutkijoista on jopa arvellut, että kyseiset erot viittaavat siihen, mistä ko. alueiden ihmisten esivanhemmat ovat tulleet hieman eri seuduilta – Setomaa, Itä-Voromaa jne.

Aakkoset/kirjaimet/äänteet

A, Ä, E, O, Ö, U, Ü ja Y – sekä lyhyinä että pitkinä. B, D, G, H, K, L, M, N, P, R, T ja V sekä “normaaleina” että liudentuneina. S ja Z – normaali, liudentunut ja suhu-variantti. F vain tavallisena. Q-merkki tarkoittaa sanan lopussa esiintyvää laryngaaliklusiilia, joka on esimerkiksi monikon nominatiivin tunnus. Merkintä on sama kuin oikein kirjoitetussa võron ja seton kielessäkin. Y-merkillä merkitään seton kielen tapaan takaista keskikorkeaa vokaalia, suunnilleen samanlainen ääntymys kuin venäjän ы.

Nominitaivutus

	yksikkö	monikko	merkitys
nom.	lats (piste s:n alla)	latseq	lapsi-lapset
gen.	latse	latsi
part.	last	latsi
transl.	latsest	latsist
iness.	latseh(n)	latsih(n)
elat.	latsest	latsist
illat.	latse, latse sisse	latsi sisse
adess.	latsel	latsil
ablat.	latselt	latsilt
allat.	latsele	latsile
kom.	latsega(q)	latsiga(q)
abess.	latselda(q)	latsilda(q)
term.	latseni(q)	latsini(q)

Verbitaivutus

ma/mina ole, jū, tule, nē, tī, lue - olen, juon, tulen, näen, teen, luen

sa/sina olt, jūt, tulet, nēt, tīt, luet

tä/timä um, jū, tule, näge, tege, luge

mī/mīq olem, jūm, tulem, nēm, tīm, luem

tī/tīq olt, jūt, tulet, nēt, tīt, luet

nǟq/nimäq ummaq, juovaq, tulevaq, nägeväq, tegeväq, lugevaq

ma/sa/tä/mī/tī/nimäq ole-eiq – en/et/ei/emme/ette/eivät ole

ma/mina olli, jei, sei, lätsi, tulli, näie, teie, loie, vyti, kyneli – olin, join, söin, lähdin, tulin, näin, tein, luin, otin, puhuin (vrt. eteläviron kõnelin)

2006 Kuoli viimeinen lutsin kieltä kunnolla taitanut henkilö eli Nikolajs Nikonovs (s. 1944, Jaanin eli Lieli Tjapšin kylässä). Hänen vaimonsa Antoņina Nikonova, joka myös jonkin verran osasi lutsia, kuoli 2014. Vielä 1970-luvulla oli lutsin kieli Uldis Balodisin mukaan käytössä Lutsimaalla vanhemman lutsilaisväestön keskuudessa ja vielä nykyääkin löytyy ihmisiä, jotka osaavat muutamia sanoja tai fraaseja.

Nikolajs Nikonovsin isoäiti Antonina Nikonova (1898–1983, vrt. sama nimi kuin Nikolajsin vaimolla) oli tutkija Uldis Balodisin mukaan syypää siihen, että lutsin kieli säilyi niin pitkään. Hän puhui vanhempien tuttaviensa kanssa itsepäisesti aina lutsia ja opetti sitä lapsenlapselleen Nikolajsille ja jopa vielä lapsenlapsenlapselleen Anna Leščinskalle, joka on yhä elossa ja asuu Ludzan seudulla.

Historia

Eri aikoina ja myös eri tutkijat ovat olleet eri mieltä siitä, milloin, mistä ja miksi Lutsin maarahvaan esivanhemmat ovat tulleet lutsien nykyisille/entisille asuinalueille.

On puhuttu mm. Ruotsin vallan ajasta, 1600-luvusta, uskonpuhdistuksen leviämisajasta jne. Syiksi muuttoliikkeeseen on väitetty sotia, kulkutauteja, pakenemista ilkeiden kartanonherrojen orjuudesta tai puoliksi pakolla tapahtunutta luterilaistamista.

Nykyisin suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että ihmisiä on tullut useina eri aaltoina, eri aikoina, eri puoliltakin nykyistä Etelä-Viroa ja ilmeisesti eri syistäkin. Eri kylissä, kolmella eri alueella on lutsin kielenparsi ollut myös hieman erilaista, mutta selvästi eteläviroa, hyvin seton tai itäisen/eteläisen võron kielen kaltaista. Ilmeisesti ihmiset ovat tulleet pohjoisempaa alueille, joissa ovat jo tietäneet asuvan ymmärrettävää kieltä puhuvia ihmisiä, ehkä jopa sukulaisiakin. Osa lutsien esi-isistä on myös siirtynyt Lutsinmaalla kylästä/alueelta toiseen. Uldis Balodis arveli Tapio Mäkeläiselle kesällä 2024, että myös vesireiteillä, Velikaja-joen sivuhaaroja pitkin liikkumisella voisi selittää lutsien myöhempääkin yhteydenpitämistä itäisiin setoihin.

On myös mahdollista, että osittain kyse ei olekaan uudelle alueelle muuttamisesta, vaan vanhastaan etelävirolaista asutusta olisi nykyisessä itäisemmässä ja koillisessa Latviassa aina Venäjän puolelle saakka ollut paljon laajemmalla alueella kuin on aikaisemmin arveltu, tähän suuntaan viittaavat mm. arkeologien uusimmat tulkinnat. Tulevien latgalien ja etelävirolaisten esi-isät ja esiäidit olisivat asuneet alueella rinnakkain ja sekaisinkin sulassa sovussa. Sekä entinen Kraasna maarahvaan että kielentutkija Uldis Balodisin ”löytämän” Räisaku maarahvaan alue ovat hyvin lähellä, vain noin max 25–30 km:n päässä lutsien entisistä asuinalueista.

Revitalisaatio?

Lutsin kieli tai Lutsin maarahvaan kieli on oikeastaan artikkelisarjamme niitä harvoja kielimuotoja, joka on jo kuollut, jota kukaan ei enää puhu äidinkielenään, mutta jota ollaan nyt ehkä tavallaan herättelemässä uudelleen henkiin. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka muutaman aktiivisen ja lahjakkaan ihmisen kiinnostus voi saada aikaan ihmeitä.

Lutsilaiseen sukuun kuuluva kielentutkija Uldis Balodis (s. 1978), joka alun perin tutki Pohjois-Amerikan intiaanikieliä, kiinnostui 1990-luvun puolivälissä ensin liivin kielestä ja myöhemmin myös sukujuuristaan, alkoi opiskella itämerensuomalaisia kieliä, perusti vuonna 2014 LUTSIMAA: Land of the Ludza Estonians -internetsivuston, on tehnyt (valokuva)näyttelyitä lutseista, pitänyt luentoja, kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita ja luonut lutsille kirjakielen kirjaimista ja aapisesta alkaen: Lutsi kiele lementar, 2020.

Seminaarit

Lutsin kielen ja historian tutkijat ja harrastajat ovat järjestäneet jo neljä seminaaria kolmen vuoden välein vuodesta 2015 alkaen.

Esimerkiksi toisen seminaarin teema vuonna 2018 oli Ludzi kīļ, kultūŗ ni ezämā / Ludzas igauņu valoda, kultūra un tēvzeme eli “Lutsin kieli, kulttuuri ja isänmaa”. 16.8.2024 järjestettiin Ludzan (paikallis)historian museossa siis jo neljäs seminaari. Esiintyjinä olivat latgalen kielen tutkija Lidija Leikuma ja latvian kielen malenian murteen tutkija Dace Markus. Heillä oli workshop yhdessä Tarton yliopiston virolaisten kollegoiden kanssa. Muita seminaarin alustajia olivat mm. Uldis Balodis (lutsien ja Soikāns-suvun yhteydet) ja Indrek Jääts (Oskar Kallas ja Paulopriit Voolaine lutsien tutkijoina).

Kulttuuri

Kuvataide

Juris Soikans (Soikāns) (1920–1995), taiteilija

jonka nimeä Ludzan taidekoulu kantaa. Hän syntyi

Ludzan kaupungissa 1920. Juris Soikans oli kuuluisa latvialainen taidemaalari ja graafikko, mutta myös tutkija, tiedemies ja taidehistorioitsija.

Hän oli sekä Latvian taideakatemia että Riian teknisen korkeakoulun professori, Ludzan kaupungin kunniakansalainen ja Rooman taideakatemian jäsen. Juris Soikans oli kielentutkija Uldis Balodisin isoisä.

Myös Jurisin nuorempi veli Nikolajs Soikāns (Soikans) (1926–1980) oli tunnettu taiteilija, lähinnä graafikko. Molemmat veljet syntyivät Ludzan kaupungissa.

Musiikki

Ilža

Tunnettu Ludzan kaupungista käsin toimiva latgalelainen kansanmusiikkiryhmä Ilža julkaisi vuonna 2019 CD-levyn

Lutsi rahvalaulud / Ludzas igauņu dziesmas

lauska.lv/veikals/makslinieki-2/ilza

Vuosia ryhmä, jonka jäsenistä osalla on lutsilaiset sukujuuret, etsi, tutki ja perehtyi Latviassa ja Virossa eri museoissa/arkistoissa oleviin tietoihin lutsilaisten lauluista ja kansanmusiikista. He opiskelivat sävelet ja laulujen sanat ja tekivät hienon levyn jo hävinneen etelävironkielisen kansanryhmän musiikista. Ilža-ryhmä on esittänyt ko. levyn musiikkia useissa eri tilaisuuksissa ja paikoissa, myös mm. Latvian television aamuohjelmassa.

Musiikkinäyte ko. levyltä: www.facebook.com/watch/?v=498082160921141

Levyn mukana on vihkonen, jonka teksteissä lutsilaisia, heidän kieltään ja historiaansa esittelevät kielentutkijat, FT Uldis Balodis ja FT Karl Pajusalu.

Teatteri

Lutsin taidekoulun siipien suojassa toimii visuaaliseen teatteriin keskittyvä teatteriryhmä Teātris azotē / Theatre under the Wing, joka on tehnyt myös lutsilaisiin keskittyneitä produktioita.

www.facebook.com/TeatrisAzote

Instituutiot

Lutsin museo eli Ludzas Novadpētniecības muzejs

Kuļņeva iela 2, Ludza

ludzasmuzejs.lv

Museosta löytyy lutsilaisiin liittyviä esineitä ja muita materiaaleja, esimerkiksi ulkomuseo-osan kaunis tuulimylly on tuotu museoon Lutsi maarahvaan asuttamasta kylästä.

Museossa on myös järjestetty Lutsi maarahvasta esitteleviä näyttelyitä, kirjaesittelyitä ja muita tapahtumia.

Lutsin taidekoulu eli J. Soikāna Ludzas mākslas skola

Stacijas iela 62, Ludza

www.ludzasnovads.lv/lv/strukturvieniba/j-soikana-ludzas-makslas-skola

Juris Soikans, jonka nimeä koulu kantaa, oli Ludzan kaupungissa vuonna 1920 syntynyt kuuluisa latvialainen taidemaalari, graafikko ja taidehistorioitsija. Myös hänen veljensä Nikolajs Soikans oli tunnettu taiteilija, graafikko. Veljesten isä Jezups (Jezupsin poika) Soikāns (1889–1930) oli opettaja, aktiivinen kotiseutunsa kulttuurielämän dynamo ja alueen maaherra. Soikānsin suku on kaikkein kuuluisimpia Ludzan kaupungin seudun sukuja ja suvusta löytyy myös lutsinvirolaisia ihmisiä ja suvulla on lutsinvirolaisia juuria.

Juris Soikansin lapsenlapsi on tunnetuin Lutsi maarahvan kielen, kulttuurin ja historian nykyinen tutkija ja tuntija, ulkolutsilainen-ulkolatvalainen kielentutkija, FT Uldis Balodis (s. 1978).

Lutsin taidekoulun siipien suojassa toimii visuaaliseen teatteriin keskittyvä teatteriryhmä Teātris azotē / Theatre under the Wing, joka on myös tehnyt lutsilaisiin keskittyneitä produktioita.

Uldis Balodis

Myös Uldis Balodista voisi nimittää instituutioksi, niin paljon hän on ehtinyt tehdä käytännössä aivan yksin viimeisen 10–15 vuoden aikana …

Uldis Balodisin CV www.etis.ee/CV/Uldis%20Ivars%20Janis_Balodis

Kirjallisuutta

Norvik, Miina, Uldis Balodis, Valts Ernštreits, Gunta Kļava, Helle Metslang, Karl Pajusalu, & Eva Saar: ESUKA. Vol. 12 No. 2; Erinumber / Special Issue: Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kraasna). Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 12/2, Tartu Ülikooli Kirjastus, 2021:

Uldis Balodis, Karl Pajusalu: Introductory survey of the South Estonian language islands

Miina Norvik, Uldis Balodis, Valts Ernštreits, Gunta Kļava, Helle Metslang, Karl Pajusalu, Eva Saar: The South Estonian language islands in the context of the Central Baltic area.

Anna Stafecka: Possible traces of Finnic influence in Latvian subdialect phonetics and morphology.

Heiki Valk: Finnic language islands in eastern Latvia: Archaeological background and perspective

Uldis Balodis: Lutsi speakers and rememberers in the late 20th and early 21st centuries.

Hannes Korjus: From Sementovskij to the 20th century. Notes on the Lutsis in the Latvian press.

Kristi Salve: Observations on Lutsi oral tradition.

Annom, Inge: Paulopriit Voolaine kogutud lutsi muinasjutud. Keel ja Kirjandus, 2015; keeljakirjandus.ee/ee/archives/25211

Ariste, Paul: Lisateateid Koiva ja lutsi maarahva uurimisloost. Eesti Keel 1–2, 1930.

Balodis, Uldis: Lutsimaa: Land of the Ludza Estonians, 2014.

Balodis, Uldis: Lutsi kiele lementar / Ludzas igauņu valodas ābece (= Lutsin kielen aapinen ja oppikirja sekä alueen, kylien, historian ja kulttuurihistorian yleisesitys latvian kielellä). Ludzas pilsētas bibliotēka, 2020.

Balodis, Uldis: Räisaku maarahvas? Estonian traces in central and southern Latgale. Teoksessa Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat XXI–XXII. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks, 2023.

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl (külalistoimetajad): Uurimusi lõunaeesti keelesaartest / Studies on the South Estonian language islands (Leivu, Lutsi, Kaasna) Teoksessa Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Balodis, Uldis & Pajusalu, Karl: Introductory survey of the South Estonian language islands. Teoksessa Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics ESUKA 12/2, 2021.

Faster, Mariko: Jumalõluuk nõssi taivadõ ehk keelesaared jälle pildid. Teoksessa: Emakeele Seltsi aastaraamat 60, 2014.

Grünthal, Villem: Eesti asundused lätlaste seas. Eesti Kirjandus 8, 1912.

Jääts, Indrek: ”Eestirahwa unustatud suguharu“: Lutsi maarahva retseptsioon Eestis 19. sajandi lõpust II maailmasõjani. Teoksessa: Eva Saar, Ergo-Hart Västrik (Toim.). Läänemeresoome keeled, kultuurid ja kohavaim; Tartu Ülikool; 7.-8. märts 2013. Tartu, 2013.

Jääts, Indrek. Üks kuulus välitöö ja selle pikk vari: Oskar Kallas, Paulopriit Voolaine ja Lutsi maarahvas. Eesti Rahva Muuseumi aastaraamat 57. Tartu, 2014.

Jääts, Indrek 2023: Ääremaadel kõndija. Reisikirjeldusi soome-ugri aladelt. Eesti Rahva Muuseum. (Yksi kirjan teksteistä kuvaa matkoja lutsien luo.)

Kallas, O.(skar): Lutsi maarahvas. Ylipainos aikakauskirjasta ”Suomesta”. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894.

Kallas, Oskar: Lutsi muinasjutud. Vain verkossa www.folklore.ee/UTfolkl/mj/lutsi/ ja seuraavassa teoksessa >

Kallas, Oskar: Maajumala poig. Eesti Mõttelugu. Ilmamaa 2015.

Kallio, Petri: Suomalaiset eteläviroa tutkimassa. Teoksessa: Eva Saar, Miina Norvik and Eva Velsker (eds.), Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks, Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat XXI-XXII, 2023.

Korjus, Hannes: Lutsi maarahvas – 110 aastat hiljem. Fenno-Ugria infoleht Nr. 1, 2004.

Korjus, Hannes: Nirza valla lutsi maarahva päritoluga elanikud 2004. aastal. Teoksessa Eesti keelesaarte mõistatustest. Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat IV, 2005.

Korjus, Hannes: Lutsidest ja lutsi maarahva seast võrsunud kunstnikest. Teoksessa Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringite keskuse aastaraamat VIII. 2008.

Korjus, Hannes: Lätimaal eestlasi otsimas. Kadrimel, 2011.

Korjuss, Hanness: Ludzas igauņi: Zemes dieva tauta, 2017.

Ludzas igauņu pasakas. No igauņu valodas tulkojis Guntars Godiņš. (Lutsien satuja latviaksi käännettynä.). Mansards, 2015. – Myös e-kirja!

Ludzas igauņu pasakas. Latgales Kultūras centra izdevniecība, 2003 > seuraava

Hanness, Korjuss: Ludzas igauņu pasakas. No igauņu valodas tulkojis Julgi Stalte. (Lutsien satuja latviaksi käännettynä.) Esipuheet Hannes Korjus (2 kpl) ja Ilmārs Mežs.

Mets, Mari, Haak, Anu, Iva, Triin, Juhkason, Grethe, Kalmus, Mervi, Norvik, Miina, Pajusalu, Karl, Teras, Pire, Tuisk, Tuuli ja Vaba, Lembit: Eesti murded IX. Lõunaeesti keelesaarte tekstid. Eesti Keele Instituut, Tartu Ülikool, 2014.

Nigol, Salme: Paar sõna Leivu ja Lutsi murrakust. – Saaremaast Sajaanideni ja kaugemalegi. Tallinn: Valgus, 1970.

Ojansuu, Heikki: Virolaiset siirtokunnat lättiläisalueella, niiden lähtöpaikka ja -aika. Suomalainen Tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat, Helsinki 1912.

Pajusalu, K., Hennoste, T., Niit, E., Päll, P., Viikberg, J.: Eesti murded ja kohanimed. III trükk. EKSA, Tartu, 2020 Teoksessa on artikkeli: Pajusalu, K.: Keelesaared.

Prants, Hendrik: Lutsi maarahva päritolu. Eesti Kirjandus, 1928.

Salve, Kristi: Hajamõtteid keelesaartest ja nende rahvalauludest. – Regilaul – keel, muusika, poeetika. Toim Tiiu Jaago, Mari Sarv. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum. Eesti Rahvaluule Arhiiv, 2001.

Salve, Kristi: Oma nägu ja võõras võõp. Eesti keelesaarte mõistatustest. Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat IV. Tartu, 2005.

Salve, Kristi: Etnilise ajaloo kajastusi Eesti muinasjuturepertuaaris (Läänemere – Balti suhted). Teoksessa Võim & kultuur 2. Koost Mare Kõiva. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Kultuuriloo ja Folkloristika Keskus, 2006.

doi.org/10.7592/VK2.2006.salve

Salve, Kristi: Observations on Lutsi oral tradition. – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 12/2, 2021.

Sang, August: Lutsi maarahvas a. 1936. Eesti Kirjandus, Nr. 9, 1936.

Sang, August: useita lyhyehköjä käsikirjoituksia lutsin kielestä – Tartu ülikooli eesti murrete ja sugulaskeelte arhiiv, vuosi 1936.

Valk, Heiki: Finnic language islands in eastern Latvia: Archaeological background and perspective. – Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri / Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 12/2, 2021.

Voolaine, Paulopriit: Lutsi maarahvas. Eesti Kirjandus, Nr. 9, 1925.

Voolaine, Paolo-Priit: Maajumala Poig (vrt. Oskar Kallas)

1845	Iohann Adolf Brandt	3 000
1881	Vitsebskin tilastokomitea	1 067
1894	Oskar Kallas	4 387, 800 puhuu, 50 kylässä
1897	Ilmārs Mežs	500 – 1 000
1910-11	Heikki Ojansuu	200
1925	Paolopriit Voolaine	120
1935	Ilmārs Mežs	119
1936	August Sang	30–40
1970-luku		useita
2006		1
2007 alkaen		0