Hiidenmaalaiset ja Hiidenmaa

Nimi

paikalliset: iidlane, iidlene, Iiumaa; Pühalepan murteessa: hiidlane, hiidlene, Hiiumaa

muut virolaiset: hiidlane, Hiiumaa

suomeksi: hiidenmaalainen, Hiidenmaa

Viron kielen sana hiis: gen. hiiu on samaa juurta kuin suomen hiisi: hiiden, jonka merkitys on ”pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltija, peikko, jättiläinen; paholainen, horna”.

Kyseessä on ilmeisimminkin alkuaan skandinaavinen sana eli joko kantaskandinaavia:

*hīđi, *hīþi > islanti: híð, norja: hide, ide ’villieläimen luola t. onkalo; tiheikkö, louhikko, metsikkö’

tai toisen selityksen mukaan vanha germaaninen lainasana ja sen lähteenä sana, jota nykykielissä edustaa ruotsin sida ’sivu; syrjä, laita, vieri’.

Hiidenmaan vanha ruotsinkielinen (ja myös saksankielinen) nimi on Dagö.

Historiaa

455 miljoonaa vuotta sitten

nykyisen Kärdlan kaupungin lähelle muodostuu meteoriitin räjähdyksen seurauksena halkaisijaltaan lähes kymmenen kilometrin laajuinen rengassaaristo

n. 11 500 vuotta sitten

Kõpun niemimaan korkeimmat osat nousevat merestä

n. 5700 eKr

ensimmäisiä merkkejä asutuksesta Hiidenmaalla

1228

Ensimmäinen kirjallinen maininta Hiidenmaasta nimellä Dageida

1200-luvun alku

Rakennetaan puinen kirkko Käinaan

1254

Hiidenmaa jaetaan Saare-Läänen hiippakunnan ja Saksalaisen ritarikunnan kesken

n. 1255

Pühalepan kirkon rakentaminen alkaa

1490-luku

Hansaliitto vaatii toistuvasti merimerkin rakentamista Hiidenmaalle

1400–1500-luvun taite

Rakennetaan Käinan kivikirkko

1504–1505

Ruttovuodet

1504–1531

Rakennetaan Kõpun majakka

1559

Viimeinen Saarenmaan-Läänemaan piispa Johann V von Münchausen myy maansa Tanskan kuningas Frederik II:lle, joka antaa ne pikkuveljelleen herttua Magnukselle

1559–1563

Saarenmaan-Läänemaan hiippakuntaa, johon kuuluu osa Hiidenmaata, hallitsee tanskalainen Holsteinin herttuaa Magnus

1563–1710

Ruotsin vallan aika

1603

Nälänhätä ja rutto

1612

Tanskalaisten suuri ryöstöretki Hiidenmaalle

1624

Kreivi Jacob De la Gardie ostaa suuren osan saaresta

1628–1664

Viron ensimmäinen lasitehdas toimii Hütin kylässä Hiidenmaalla

1710–1917

Venäjän vallan aika

1755

2/3 Hiidenmaasta ”palautetaan” De la Gardien perillisenä Ebba Margareta Stenbockille. Suuremõisan kartanon rakentaminen alkaa ja Stackelbergien aatelissuku muuttaa Kassariin.

1781

tsaaritar Katariina II:n käskystä yli 1000 hiidenmaanruotsalaista karkoitetaan Ukrainaan, suuri osa karkoitetuista kuolee pitkän jalan kuljetun matkan aikana

1802

Paroni Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternberg vangitaan, tuomitaan ja karkoitetaan Siperiaan. Ungern-Sternberg oli alaisineen valemajakoiden avulla saanut laivat ajamaan karille, ryöstänyt ne ja myös tappanut kapteeni Carl Johan Malmin. Aino Kallas suunnitteli vuosikymmeniä romaania Hiiu Ungurista eli Paroni Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternbergistä

1829

Ungern-Sternbergit perustavat Suuremõisaan verkatehtaan, joka seuraavana vuonna siirretään Kärdlaan.

1884

Baptismi leviää Hiidenmaalla

1890-luku

Saarelle valmistuu kolme ortodoksikirkkoa

1911

Viron ensimmäinen tekokuitutehdas Viscosa rakennetaan Kõrgessaareen

1917–18

Saksan miehitysaika

1918–1940

Viron tasavalta

1938

Kärdla saa kaupunkioikeudet

1940–1945

Toinen maailmansota

1940–1941 ja 1944–1991

Neuvostovalta

1941

Ensimmäinen asukkaiden kyyditys Siperiaan, sota saavuttaa saaren, Kärdlan verkatehdas poltetaan

1941

Saksan miehityskausi alkaa

1944

Neuvostoliiton joukot valtaavat saaren uudelleen

1949

oinen kyyditys Siperiaan, kalastuskolhoosi Hiiu Kalur perustetaan

1991–

Viron tasavalta

1993

Viimeiset neuvostojoukot poistuvat saarelta

2015

Maantieteilijät toteavat, ettei Kassari enää ole Viron viidenneksi suurin saari, vaan se on lopullisesti kasvanut yhteen Hiidenmaan kanssa

2017

Viron paikallishallinnon uudistus: syntyy yksi Hiidenmaan kunta

Kieli

Viron kielen saarten murretta puhutaan Hiidenmaan ohella Saarenmaalla, Muhussa ja Kihnussa – joka saarella tietysti hieman eri tavalla. Hiidenmaan murre eli kieli (niin hiidenmaalaiset sitä itse kutsuvat) jakaantuu vanhojen kuntarajojen eli kirkkopitäjien mukaan neljäksi: Emmasten (paikallis)murre, Käinan (paikallis)murre, Pühalepan (paikallis)murre ja Reigin (paikallis)murre.

Tärkeimmät hiiu keele / hiidenmaan kielen piirteet:

Hiidenmaalaiset eivät osaa ääntää ”oikein” viron kielen puolisuppeaa illabiaalista keskivokaalia õ, vaan ääntävät sen yleensä ”suomalaisittain”: ö. Esimerkiksi: möök – vir. mõõk, sm. miekka. Ja itse asiassa ei se ö-kään aina kuulosta täysin samalta, erityisesti kun on kyse pitkästä vokaalista. Itse asiassa sanasta riippuen pitkä öö voidaan ääntää kolmella hieman erilaisella tavalla!

Hiidenmaan kielessä on e:n ja ä:n välinen vokaali ε. Mutta sitä ei merkitä kirjoituksessa, mutta sen kyllä kuulee, jos osaa kuunnella.

Esim. Lεheb jεε pεεle. ”Menee jäälle (oikeastaan jään päälle)” Vrt. ruotsin kieli!

Hiidenmaalla ei viron yleiskielestä poiketen vokaaleita l, n, s ja t liudenneta i-vokaalisissa sanoissa (kuten ei suomessakaan). Yleisesti ottaen on tapana todeta, että hiidenmaalaiset (ja myös saarenmaalaiset) ”laulavat” puhuessaan (nouseva ja laskeva intonaatio, vrt. esim. riikinruotsi) ja erottuvat muista virolaisista siis sekä intonaation että myös omien murresanojensa tähden.

(Omaperäistä) sanastoa:

raamand – vir. raamat, sm. ”kirja”, vrt. raamattu

(h)att – ”vanhanaikainen naisenpäähine”, vrt. sm. hattu

ell, ella – ”isoäiti; kätilö”

isu – ”ukkonen”

jälgkoda – “eteinen”

klee – “apila”

lade – “latva”

naader/naadrane – “muurahainen”

makk – vir. tanguvorst, vrt. sm. makkara

muku – “kaunis”

nilvamadu – ”kastemato”

paargu – ”kesäkeittiö”

paps – ”pappila”

potkur – ”potkukelkka”

pritt – ”leipäkeitto”

tiivas – ”siipi”

trips – ”vähän, vähäsen”

türk – ”käpy”

ägä/hägä – vir. ving, sm. "häkä"

äiatopp/häiatopp – ”käsipyyhe”

nähja – "nähdä"

tehja – "tehdä"

paiuma – ”leikkiä”

Kulttuuri

Hiidenmaalainen huumori

Hiidenmaalaisille on tyypillistä aivan oma erikoinen huumorintajunsa ja myös vahva kotiseuturakkaus tai -ylpeys. Omat ovat omia ja vieraat vieraita, aivan erityisesti tämä käy ilmi hiidenmaalaisten saarenmaalaisista kertomissa vitseissä (ja myös toisinpäin). Myös omia tai ainakin naapurikylien, muiden Hiidenmaan alueiden ihmisistä kerrotaan hauskoja juttuja tai ainakin käytetään hauskoja humoristisia nimityksiä. Kaiken kaikkiaan näitä ihmisen kotipaikkaan tai ammattiin viittaavia nimityksiä on noin 50, mutta aktiivisessa käytössä niistä on nykyisin noin kymmenkunta. Nimittelytapa on peräisin jo ainakin 1800-lvulta ehkä jopa aikaisemmaltakin ajalta. Näitä nimityksiä kutsutaan termillä selts eli seura:

hiidlaste seltsid: rahvakultuur.ee/2020/03/17/inimeste-gruppideks-jagamine-hiiumaal

HUOM! Fiksuina ihmisinä hiidenmaalaiset hyödyntävät näitä omia ”seurojaan” myös mm. matkailussa, matkamuistoissa jne, vrt. edellinen linkki.

Tunnetuimmat hiidenmaalaisten ”seurat”:

kohvilähkrid eli kahvilekkerit tai kahvialeilit, joilla tarkoitetaan Kärdlan asukkaita. Selitys on se, että Kärdlan tehdaskylässä alettiin ensimmäisenä Hiidenmaalla juomaan kahvia.

tõrvakõplased. Tämä Kõpun kylän tai laajemminkin Kõpun niemimaan asukkaista käytetty nimitys viittaa siihen, että alueella kasvoi tervanpolttoon (vrt. vir. tõrv ”terva”) hyvin sopivia mäntyjä.

vandiraijujad, vrt. vir. vant ”kannatinköysi, -vaijeri ja vir. raidur ”puunhakkaaja”. Nimitys viittaa siihen, että Kõpun niemimaalla ryöstettiin haaksirikkoutuneita laivoja.

odratolgused eli ”ohratyhmyri”. Käinan seudulla ohra kasvoi poikkeuksellisen hyvin ja niinpä Käinasta Pühalepan suuntaan saaren viljakkaimmilla asuvia ihmisiä kutsuttiin pilkkanimellä odratolgus, vrt. odra ”ohran” ja tolgus ”tyhmä”. Ja olut tietenkin tehtiin ohrasta!

vesihiidlased eli ”vesihiidenmaalaiset olivat Sõrun ja Tohvrin seudun asukkaita. Toisaalta samaa pilkkanimeä on käytetty myös kaikista merimiehistä.

märahiidlased eli ”tammahiidenmalaiset” asuivat Jausan ja Emmasten välisellä alueella. Nimityksen selittää se, että ko. alueella kasvatettiin runsaasti hevosia.

hobuhiidlased eli ”hevoshiidenmaalaiset” termi tarkoittaa Heltermaan ja Tärkman seudun asukkaita. Nimitys johtuu siitä, että he liikkuivat talvisin hevosilla yli jäätyneen meren.

Uusimpia ”seuroja” ovat suvehiidlased tai võsahiidlased eli ”kesähiidenmaalaiset” tai ”vesakkohiidenmaalaiset”, joilla tarkoitetaan kesälomalaisia.

Pari näytettä hiidenmaalaisesta huumorista:

Mandrimees küsin hiidlese kella kohta: ”Kas see kell lööb ka?” Hiidlene vastan: ”Omasid pole ta mitte löön, ma äi tεε, mis ta vööraga teeb.”

Mantereen mies kysyi hiidenmaalaisen kellosta: ”Lyökö se kello myös?” Hiidenmaalainen oli vastannut: ”Omia (ihmisiä) ei ole lyönyt, mutta en tiedä, mitä se tekee vieraan kanssa.

Hiiu mees tuli merereisild koju ja rεεkis naabrimihele: ”Ma rεεgi kolme kohaligu keeld: hiiu, saare ja muhu keeld, aga mandril oo sösusid mihi ka, killel aa kümme keeld suus.”

”Ui jee, siis ju leiba ei mahugid änam suhu”, kohkun naabrimees.

Hiidenmaalainen mies tullut merimatkalta kotiin ja kertoi naapurinmiehelle. ”Minä puhun kolmea paikallista kieltä: hiidenmaan, saarenmaan ja muhun kieltä, mutta mantereella on sellaisiakin miehiä, joilla on kymmenen kieltä suussa.”

"Oi-joi, sitten ei mahdukaan leipää suuhun”, pelästyi naapuri.

Ruoka ja juoma

Käkisupp on hiidenmaalainen klimppikeitto/-soppa. Pääraaka-aineet ovat ohrajauho ja silava tai suolainen sianliha. Liha tai silava ruskistetaan sipulin kera ja sitten lihasta/silavasta ja ohrajauhosta valmistetaan suuria klimppejä. Klimpit keitetään kuumassa liemessä. Ja lopputulos on keittomainen klimppisoppa.

Hiiu sült eli hiidenmaalainen syltty on yksi tunnetuimpia hiidenmaalaisia perinneruokia. Sen raaka-aineet ovat: sianliha, naudanliha, porkkana, suola, sipuli, pippuri, muut mausteet ja vesi tai pikemminkin useimmiten lihaliemi. Hyydyttämiseen ei käytetä mitään lisäaineita. Syödään mieluiten hiidenmaalaisen mustan leivän kanssa.

Tuulehaug eli tuulekala, suomeksi nokkahauki. Nokkakala elää Atlannissa (itäosat), Välimeressä ja Mustassa meressä. Ja lisäksi myös Itämeressä lukuun ottamatta Perämeren vähäsuolaista takaosaa. Tiedetään, että osa Itämeren kaloista vaeltelee edestakaisin Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Suomessa nokkahaukea tavataan pienikokoisena ja melko vähän, sen sijaan Hiidenmaalla, Saarenmaalla, Kihnussa jne. ko. kalaa tavataan kyllä lähinnä alkukesästä, mutta kalansaaliit ovat kunnollisia ja kalat suurempia kuin Suomessa. Muuten nokkahaukea käytetään monin eri tavoin: keitettynä, paistettuna, savustettuna, marinoituna ja kuivattuna.

Koduõlu eli Hiidenmaalainen sahti.

Sahdin valmistamisella on Hiidenmaalla ainakin vuosisatoja – jollei pidemmätkin – pitkät perinteet, mutta läpi neuvostoajan säilyi koduõluen eli suomalaisittain sahdin valmistamisen perinne vain suurilla saarilla eli Saarenmaalla ja Muhussa sekä Hiidenmaalla, sillä niillä saattoi viljellä ohraa useilla hehtaareilla, toisin oli tilanne kun muualla Neuvosto-Virossa.

Perinteisesti on käytetty ohramaltaita, nykyisin osa tekijöistä käyttää sekä ohra- että ruismaltaista. Hiiva ostetaan nykyisin kyllä kaupasta, mutta katajanoksat ja -marjat ovat edelleen kunniassa. Ja jokaisella oluenpanijalla/sahdinkeittäjällä on tietenkin oma salainen reseptinsä.

Aidon hiidenmaalaisen sahdin valmistus on taas kunniassa ja saarella on nykyisin myös useitakin olutpanimoita, tosin aitoa paikallista sahtia niistä ei tällä hetkellä taida valmistaa yksikään …

hiiumaa.ee/fi/3-hiiumaa-toitu-mida-peab-sooma

Keinutuolit

Muistan hyvin se hetken, kun näin Hiidenmaalla ensimmäisen keinutuolin. Olen itse kotoisin perinteisestä keinutuolipitäjästä Urjalasta ja olen aivan pienestä pitäen keinunut keinutuolissa tai kiikkunut kiikkustuolissa, kuten hämäläis-karjalaisessa perheessäni kahdella tavalla sanottiin. Mutta kahden- tai jopa kolmenistuttavia keinutuoleja ei Urjalassa valmistettu eikä käsittääkseni toisessakaan perinteisessä keinutuolipitäjässä eli Nakkilassa.

Keinutuolit yleistyivät Hiidenmaalla jo 1800-luvun lopussa ja 1920-luvulla ne muuttuivat yleisiksi, kirjoittaa tutkija Helgi Põllo. Hän myöntää kyllä keinutuolien yhteyden Suomeen, mutta yhden-, kahden- tai kolmenistuttavat keinutuolit ovat kyllä Hiidenmaalla paikallisten mestareiden tekemiä.

rahvakultuur.ee/2020/03/18/kiiktoolis-kiikumine-hiiumaal

Vanha halkolaiva

Hiidenmaalaiset harrastajat rakensivat 2011–2018 suureksi osaksi talkootyönä vanhan hiidenmaalaisen purjealuksen Hiiu Ingel, halkolaivan kopion. Samoihin aikoihin korjattiin vanha hyvin huonokuntoinen halkolaiva Lisette. Nyt molemmat laivat ovat valmiita/kunnossa, kuljettamaan myös matkailijoita…

S/V HiiuIngel-purjealus:

www.tallshipstallinn.ee/laevad-a-z-1/hiiuingel?lang=fi

halulaev.ee

Teatteri ja elokuva

Hiidenmaalla syntynyt näyttelijä Margus Tabor aloitti kesällä 2015 monologiesitysten sarjan, joiden otsikko on Mamma lood ehk Hiiu eluvilosoohvia. Suuren suosion saaneessa lavashowssa Margus kertoo omasta isoäidistään ja samalla myös Hiidenmaasta ja muistakin hiidenmaalaisista kuin sukulaisistaan ja itsestään. Tabor on esittänyt osittain hiidenmaankielisiä tarinoitaan jo 11 vuotta ja nykyisin pääosin Tallinnassa, muualla manner-Virossa ja jopa ulkovirolaisille eri puolilla maailmaa.

Esityksissä oli mukana myös tunnettu hiidenmaan kielen taitaja Järvi Kokla.

Näyte Mamma lood -esityksestä: www.youtube.com/watch?v=s7Gymtk0JLw

Margus Taborin ääni on hyvin tunnettu Virossa suosituissa Lot(t)e-animaatioelokuvissa hiidenmaan kieltä puhuvana Klaus-kulkukoirana.

Hiidenmaan kirjailijat

Vuonna 2017 ilmestyi kahden tunnetun ja tunnustetun hiidenmaalaisen naisen yhteistyönä Hiidenmaasta ja hiidenmaalaisista kertovien runojen antologia Hiiu luule raamat (MTÜ Hiiu Öko, 2017). Tekstit kokosi äidinkielenopettaja Tiiu Heldema ja hienon kuvituksen teki Tallinnassa Draamateatterissa työskentelevä hiidenmaalainen Riina Degtjarenko. 256 sivua lyriikkaa 56 eri runoilijalta.

Paul Ariste: Hiiu murrete häälikud. Teoksessa Acta et Commentationes Universitatis Tartuensis B 47:1, 1939.

Erik Heinsoo (koost.): Hiiu nalju ja pilgelugusid 1–8, 2017. Huumoria!

Vello Kaskor, Dan Lukas, Maarika Leis-Aste, Mart Mõniste (koostajad): Hiiumaa kalmistud. Hiiumaa Muinsuskaitse Selts, 2013.

Kauri Kiivramees: Merenduslikud huviväärsused Hiiumaa ümber. Hiiumaa Muuseumid, 2021.

Järvi Kokla (koost.): Hiiu keele raamand, MTÜ Hiiu Öko, 2016. Hiidenmaan kielen luku- ja oppikirja.

Paul Kokla: Hiiu sõnaraamat, 2015.

Jegard Kõmmus: Hiiumaa meremees jutustab. Uurimusi ja mälestusi Hiiumaa mereloost I ja II, 2016 ja 2021.

Lili Käär ja Merike Heinsoo (koost.): Hiiu laste raamand, MTÜ Hiiu Öko, 2020. Hiidenmaan kielen luku- ja oppikirja lapsille ja heidän vanhemmilleen.

Õie Laksberg: Äkine ja pigilest: Hiidlaste keedused ja muud söömavärgid, 2017.

Mae Lenderi: Minu Hiiumaa: ähk läheb tarvis. Petrone Print 2018.

Endel Lepisto (koost.): Meretuulte keskel: sündmused ja saatused. Klubi Pühalepa Vanamehed, 2021.

Tiia Pauska: Kärdla: hiidlaste linn, 2024.

Helgi Põllo (toim.): Nad tegid toad tuule pääle, elud ilma ääre pääle… Lood Hiiumaa Kõpu poolsaare inimestest, paikadest, sündmustest ja isesugustest juhtumitest, 2002.

Kaljo Põllu: Hiiumaa rahvapärane ehituskunst. Ilmamaa, 2004.

Andrus Roosa: Hiidlase vähene naljaraamand, MTÜ Hiiu Öko, 2017. Huumoria!

Kalle Suuroja ja Martin Suuroja: Hiiumaa loodusmonumendid, 2014.

Alo Särg: Hiiumaa mõisad. Argo, 2022.

Vana Hiiumaa. Ehitised ja inimesed. Kuvateos, tekstit myös suomeksi! Argo, 2016.

Kaunokirjallisuus

Aino Kallas: Reigin pappi: hiidenmaalainen tarina. 1. painos 1926.

Aino Kallas: Sudenmorsian: hiidenmaalainen tarina. 1. painos 1928.

Ain Kalmus: virolaisten muinaisesta vapaustaistelusta kertova historiallisten romaanien trilogia: Jumalad lahkuvad maalt (1956), Toone tuuled üle maa (1958) ja Koju ennen õhtut (1964) sekä kahdeksan muuta proosateosta ja yksi runokokoelma.

Pent Puulane: Ranna Ingel. Noorsoolugu Hiiumaalt Reigi-Kõpu murrakus, 1982. Hiidenmaan kielellä kirjoitettu nuortenkirja.

Herman Sergo: Kui ma alles noor veel oli, 1980. novellikokoelma, yksi kolmesta.

Herman Sergo: Näkimadalad I–III, 1984. Pääteos.

Herman Sergo: Rändröövel, 1988.

Herman Sergo: Viis aastat võõra nime all, 1992. Postuumisti julkaistu muistelmateos.

Elmar Vrager: Hiiu kannel. Kolmas kogu luuletusi, 1997.

Elmar Vrager: Hiiumaa ja hiidlased. Ülevaade saarest ja rahvast, 1971.

Elmar Vrager: Ma tule kuju (hiidenmaakielisiä runoja), MTÜ Hiiu Öko, 2016. Samojen kansien välissä myös Vaapo Vaherin teos Tundmatu Vrager.

Elmar Vrager: Valged rannad, 1938.

Douglas Wells: Jänki seiklused Hiiumaal, 2. painos 2007.

Asta Willmann: Patu vili. Valik novelle ja luuletusi, 1994. Oikealta nimeltään Asta Linnolt. Julkaisi elinaikana yhden runokokoelman, yhden runo- ja novellikokoelman, lisäksi kirjoitti kaksi näytelmää ja kaksi romaania.

Tõnu Õnnepalu: Paradiis (2008), suomennos Paratiisi (2017).

Media

Hiiu Leht

Paperilehti ilmestyy torstaisin kerran viikossa, mutta uutisia kotisivulla joka päivä. Huom! Toisinaan myös hiidenmaankielisiä tekstejä!

hiiuleht.ee/category/digileht

Radio

Hiidenmaankieliset uutiset

Vikerraadio joka kolmas viikko keskiviikkoisin klo 18.45. Kuunneltavissa myös jälkikäteen: vikerraadio.err.ee/1609694588/hiiukeelsed-uudised

Toimittaja Helgi Põllo.

Tunnettuja hiidenmaalaisia

Ave Alavainu (1942–2022), runoilija ja kirjailija. Perusti 1997 AVE VITA! -yhdistyksen ja yhdistyksestä ja Aven kodista muodostui vuosikymmeniksi Hiidenmaan pääkupunkiin Kärdlaan tavallaan kulttuurikeskus.

Ain Kalmus (1906–2001), oikealta nimeltään Evald Mänd. Baptistipappi, opettaja, prosaisti, runoilija ja muistelmakirjailija. Pakeni 1944 Ruotsiin ja sieltä 1948 USAhan. Väitteli tohtoriksi 1974. Palasi takaisin Viroon ja baptistipapiksi uudelleenitsenäistymisen jälkeen, mutta kuoli USAssa. Laaja kirjallinen tuotanto.

Järvi Kokla alias Järvi Lipasti, nainen, joka kotisaarellaan Hiidenmaalla tunnetaan Järvi Koklana, on Suomessa pitkäaikainen Tuglas-seuran koulutus- ja kotoutussuunnittelija Järvi Lipasti. Tunnettu hiidenmaan kielen taitaja, joka on kääntänyt (ja ”sovittanut”) hiidenmaaksi mm. Heli Laaksosen lounaismurteisia runoja. Hiiu keele raamand -oppikirjan tekijä. Esiintynyt yhdessä Margus Taborin kanssa hänen Mamma lood -esityksissään hiidenmaan kielen asiantuntijana.

Paul Kokla (1929–2020) syntyi Kärdlassa Hiidenmaalla. Kansainvälisestikin tunnettu fenno-ugristi tutki erityisesti marin kielltä, mutta oli myös tunnettu unkarin ja suomen kielen taitaja ja julkaisi oman ”äidinkielensä” hiidenmaan kielen sanakirjan 2015.

Juhan Maaker eli Torupilli-Juss, 1845–1930, on Viron kaikkien aikojen runnetuimpia eli kaikkein tunnetuin säkkipillinsoittaja.

Pienen purjelaivan kapteenina työskennellyt ja Tallinnassa Hiidenmaalla tehtyjä polttopuita myynyt Juhan Maaker esiintyi 1922–1929 eri puolilla Viroa kansanmuusikoiden esiintymismatkoilla, myös Suomessa. Torupilli-Jussin tiedetään säveltäneen 36 kappaletta. Vuonna 1921 hän nauhoitti 38 säkkipillikappaletta, joista lähes kaikki on nykyisin kuunneltavissa digitalisoituina.

Tunnettu virolainen säkkipillinsoittaja Cätlin Mägi esittää Torupilli Jussin musiikkia: www.youtube.com/watch?v=RV_CGfJX9QM

Ja myös nykymuusikkojen tekemä levy on olemassa: rahvaraamat.ee/et/muusika/muusika/eesti-muusika/torupilli-jussi-trio-mengin-nagu-taevatitt-cd/8904

Heiki Nabi (s. 1985). Kärdlassa Hiidenmaalla syntynyt urheilija kreikkalais-roomalaisen tyylin painija, olympiamitalisti (hopeaa 2012) ja kaksinkertainen (2006 ja 2013) maailmanmestari sekä lisäksi MM-kisojen hopeamitalisti ja kaksinkertainen pronssimitalisti.

Eiki Nestor (s. 1953). Hiidenmaalaiset juuret omaava virolainen poliitikko, kansanedustaja, ministeri ja Viron parlamentin puhemies. Ammattiyhdistysjohtaja, sosialidemoktraatti.

Julius Oengo (kirjailijanimeltään J. Oro) (1901–1941). Julius Oengo julkaisi viisi runokokoelmaa, 10 lastenkirjaa ja yhden proosateoksen. Hänen yli 400 runostaan noin 40 on myös sävelletty lauluiksi. J. Oro alias Julius Oengo on Suomessakin hyvin tunnetun joululaulun Kilisee, kilisee kulkunen -laulun (vir. Tiliseb, tiliseb aisakell) sanoittaja. Laulun säveltäjä taasen on virolainen Leonhard Wirkhaus.

Kaljo Põllu (1934–2010). Põllu oli Kõrgessaaressa Hiidenmaalla syntynyt taidemaalari, graafikko ja Viton taidekorkeakoulun professori. Perusti 1967 taiteilijaryhmä Visaridin. Tuli kansainvälisestikin tunnetuksi suomalais-ugrilaisten kansojen mytologiaan perustuvilla grafiikkasarjoillaan Kodalased (25 kpl, 1973–1975), Kalivägi (65 kpl 1978–1984) ja Taevas ja maa"(40 kpl 1987–1991).

Gustav Felix Rinne (1831–1895). Luterilainen pappi, opettaja ja kuorolaulujen julkaisija. Gustav Felix Rinne eli ja työskenteli Viipurissa 1850–1860-luvuilla ja avioitui viipurilaisen kauppiaantyttären Clara Sesemannin kanssa 1866. Rinne julkaisi vuonna 1868 ”hiidenmaalaisten hymnin” Hioma - ehk issamaa laul, Fredrik Paciuksen sävelmän Runebergin runon inspiroimana. Se oli puolestaan J. V. Jannsenin käytössä hänen tehdessään nykyisen Viron Mu isamaa -hymnin sanoituksen.

Herman Sergo (1911–1989), merimies ja kirjailija. Kirjoitti romaaneja, novellikokoelmia ja yhden muistelmateoksen.

Ülo Sooster syntyi Ühtrissä Hiidenmaalla 1924 ja kuoli epäselvissä olosuhteissa Moskovassa 1970. Lyhyesti määriteltynä Sooster oli virolainen nonkonformistinen taidemaalari.

Ülo Sooster ehti opiskella Tartossa taidekoulu Pallasissa vain yhden vuoden ennen kuin hän joutui Saksan armeijaan II maailmansodan aikana. Taideopinnot jatkuivat 1944–1949, mutta sitten hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi Karagadan vankileirille. Vankileirituomion jälkeen paluu Hiidenmaalle oli mahdoton ja Sooster muutti yhdessä vankileirituomion kärsineen vaimonsa kanssa Moskovaan, missä toimi sekä vapaana taiteilijana että kirjojen kuvittajana.

Ülo Sooster on yhä sukupolvensa arvostetuin ja ihailluin taitelija, virolaisen modernismin ykkösnimiä. Hän taiteestaan löytyy myös merkkejä Hiidenmaasta, mm. kuuluisat katajat.

Margus Taabor, s. 1962 Suuremõisassa Hiidenmaalla. Näyttelijä Margus Tabor on tullut tunnetuksi taitavana Hiidenmaan murteen ja myös huumorin tuntijana. Hyvin tunnetaan Taborin ääni suosituissa Lot(t)e-animaatioelokuvissa hiidenmaan kieltä puhuvana Klaus-kulkukoirana.

Kesällä 2015 Margus Tabor alkoi monologiesitysten sarjan, joiden otsikko on Mamma lood ehk Hiiu eluvilosoohvia. Suuren suosion saaneissa lavashowssa Margus kertoo omasta isoäidistään ja samalla myös Hiidenmaasta ja muistakin hiidenmaalaisista kuin isoäidistään ja itsestään. Nykyisin Tabor esittää osittain hiidenmaankielisiä tarinoitaan jo 11 vuotta ja nykyisin Tallinnassa, muualla manner-Virossa ja jopa ulkovirolaisille.

Rudolf Tobias (1873–1918). Hiidenmaalla Käinassa syntynyt virolainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja. Hän oli ensimmäinen virolainen ammattisäveltäjä. Tobias opiskeli Pietarin konservatoriossa Rimski-Korsakovin alaisuudessa. Myöhemmin hän muutti Berliiniin ja sai Saksan kansalaisuuden. Tuotanto jousikvartettoja sekä orkesteri- ja kuoroteoksia, joista tunnetuin on oratorio Joonan lähettäminen.

Erkki-Sven Tüür, vuonna 1959 Kärdlassa Hiidenmaalla syntynyt säveltäjä, asuu yhä Hiidenmaalla, nykyisin Kõpussa. Kansainvälisestikin tunnetuimpia virolaisia säveltäjiä. Kevyen musiikin parissa aloittaneen Tüürin ensimmäinen sinfonia valmistui 1984. Kuuluu tunnettuun hiidenmaalaiseen baptistisukuun.

Vaino Väljas (1931–2024). Hiidenmaalla syntynyt neuvostoliittolainen diplomaatti ja virolainen kommunistijohtaja, joka tunnettiin virolaismielisyydestään ja hiidenmaalaisuudestaan. Johti Viron korkeimman neuvosto istuntoa 16.11.1988 kun hyväksyttiin julistus Viron suveneerisuudesta.

nom.	gen.	part.	allat.
ma	mo, mu, münu	mind	mool
sa	so, su, sünu	sind	sool
ta	ta (oma)
mei	mei/meite/mede/meide		meitel
tei	tei/teite/tede/teide		teitel

Hiidenmaalaiset ja Hiidenmaa

Alue

Hiidenmaan kunta

Hiidenmaan pikkusaaret

Nimi

Historiaa

Kieli

(Omaperäistä) sanastoa:

Pronominit

Kulttuuri

Hiidenmaalainen huumori

Tunnetuimmat hiidenmaalaisten ”seurat”:

Pari näytettä hiidenmaalaisesta huumorista:

Hiidenmaan kansallispuvut

Ruoka ja juoma

Keinutuolit

Vanha halkolaiva

Teatteri ja elokuva

Hiidenmaan kirjailijat

Kirjallisuutta

Perusteos

Media

Hiiu Leht

Radio

Tunnettuja hiidenmaalaisia

Lukusuositus

Nähtävyydet

Museot eli SA Hiiumaa muuseumid

Tahkuna tuletorn (majakka)

Kõpun majakka

Ristnan majakka

Tahkunan majakka

Suuremõisan kartano-linna

Pühalepan kirkko

Reigin kirkko ja pappila

Kuristen ortodoksikirkko

Ristikukkula

Kassari

Kärdla