Karjala

Karjalan kieli on yksi niistä kielistä, joissa kielen ja murteen välisen eron tekeminen on hankalaa. Aiemmin ajateltiin, että karjala jakautuu kolmeen päämurteeseen, joita olivat varsinaiskarjala, aunus eli livvi ja lyydi. Tuo murrejako perustui osin siihen, että eri murteilla oli oma kirjakieli. Kielellisesti varsinaiskarjala ja livvi ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että niitä ei ole tarpeen erottaa, vaan voidaan puhua pelkästään karjalan kielestä. Lyydi sen sijaan poikkeaa karjalasta niin paljon, että sitä voidaan pitää jopa omana kielimuotonaan.

Vanhinpia kirjallisia muistomerkkejä ovat 1200-luvun puolivälin tuohikirjeet, joissa on kyrillisin kirjaimin kirjoitettua varhaista karjalaa. Ensimmäiset painetut julkaisut ovat 1800-luvulta, ja ne ovat mm. uskonnollisia tekstejä ja aapisia. Nykyisin karjalaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, ja karjalaksi ilmestyy jonkin verran kaunokirjallisuutta, oppikirjoja sekä tv- ja radio-ohjelmia.

Karjalan kieltä puhutaan jonkin verran myös Suomessa, ja vuonna 2009 karjalan kielelle myönnettiin virallisen vähemmistökielen status Suomessa. Sen sijaan Karjalan tasavallassa karjalan kielellä (tai kielillä) ei ole virallista asemaa.

Myös Yle toimittaa uutisia karjalaksi.

Professori Pertti Virtarannan raportti Tverin karjalasta on katsottavissa Ylen elävästä arkistosta.