![]() Kulttuurisesti uralilaiset kansat eroavat toisistaan huomattavasti. Merkittävä osa näistä kansoista asuu Venäjän federaatiossa niiden mukaan nimetyissä tasavalloissa ja piirikunnissa: Karjalan, Komin, Marin, Mordvan ja Udmurtian tasavalloissa sekä Hanti-Mansian, Jamalo-Nenetsian, Nenetsien, Permin Komin ja Taimyrin autonomisissa piirikunnissa. Lukumääräisesti suurimmat kansat asuvat Suomen, Viron ja Unkarin itsenäisissä tasavalloissa.
Kartta Uralilaiset kielet jaetaan kahteen pääryhmään: suomalais-ugrilaisiin kieliin ja samojedikieliin. Suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvat itämerensuomalaiset kielet suomi, viro, karjala (varsinaiskarjala, livvi l. aunus, lyydi, tverinkarjala), vepsä, inkeroinen, liivi ja vatja sekä saame, mordva (ersä ja moksha), mari l. tsheremissi, udmurtti l. votjakki, komi l. syrjääni, unkari, hanti l. ostjakki ja mansi l. voguli. Samojedikieliin kuuluvat nenetsi l. jurakki, nganasani l. tavgi, enetsi l. jeniseinsamojedi ja selkuppi l. ostjakkisamojedi. Käytännössä nimitykset "uralilaiset kansat / kielet" ja "suomalais-ugrilaiset kansat / kielet" ovat toistensa synonyymeja, joilla tarkoitetaan koko kielikuntaa. Jatkossa näillä verkkosivuilla käytetään viimeksimainittua nimitystä tarkoittamaan kaikkia uralilaiseen kielikuntaan kuuluvia kieliä ja kansoja. Suomalais-ugrilaisten kielten puhujista käytetään kahdenlaisia nimityksiä, vanhoja ja uusia kansannimiä. Tässä tietopaketissa käytetään uusia nimityksiä (esim. mari), jotka ovat omakielisiä ja kansojen omakseen tuntemia. Vanhat nimitykset (esim. tsheremissi) esiintyvät edelleen etenkin vanhoissa lähteissä ja tieteellisissä yhteyksissä. Suomalais-ugrilaiset kansat voidaan jakaa kansallisten kielten ja identiteetin kannalta neljään eri ryhmään: 1) kansat, joilla ei ole näköpiirissä väestöllistä eikä kielellistä uhkaa (unkarilaiset, suomalaiset, virolaiset) 2) kansat, jotka ovat mahdollisesti uhanalaisia (mordvalaiset, marit, komit, udmurtit) 3) uhanalaiset kansat (hantit, mansit, nenetsit, karjalaiset, vepsäläiset) 4) erittäin uhanalaiset kansat (liiviläiset, vatjalaiset, inkeroiset, useimmat samojedi- ja saamelaiskansat). Kirjallisuutta Péter Hajdú (toim.). Suomalais-ugrilaiset. Helsinki 1975. Ildikó Lehtinen. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat Suomen kansallismuseossa. Museovirasto 1989. Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Toimittanut Paul Fogelberg. Helsinki 1999. István Rácz. Suomalais-ugrilaista kansantaidetta. Helsinki 1977. Matti Sarmela. Suomen perinneatlas. Suomen kansankulttuurin kartasto 2. Atlas of Finnish Ethnic Culture 2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 587. Helsinki 1995. Sukukansapäivien satoa. Kirjoituksia ja puheenvuoroja suomalais-ugrilaisuudesta. Toimittanut Marja Lappalainen. Castrenianumin toimitteita 57. Helsinki 2000. Suomalais-Ugrilaisen Seuran julkaisut 1885-2001. Helsinki 2001. Suomalais-ugrilaisia kokoelmia Venäjän museoissa. Finno-Ugrian collections in Russia's museums. Toimittanut Ildikó Lehtinen. Helsinki 1999. Uskonto ja identiteetti. Suomalais-ugrilaisten kokemuksia ja vaiheita Venäjällä ja Nwuvostoliitossa. Toimittaneet Teuvo Laitila ja Tuija Saarinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 741. Helsinki 1999. The Great Bear. A Thematic Anthology of Oral Poetry in the Finno-Ugrian Languages. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 533. Helsinki. 1993. Ugriculture 2000. Suomalais-ugrilaisten kansojen nykytaiteet. Gallen-Kallelan museon näyttelyluettelo. 2000 Uralilaiset kansat. Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Toimittanut Johanna Laakso. Juva 1992. Linkkejä The
origin of Finnish and related languages. Written for Virtual Finland by
Ulla-Maija Kulonen. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||